tiistai 14. kesäkuuta 2011

No Limit - Hauskaa menoa helteessä!

Kauden toiseen Multisport Cupin seikkailukoitokseen No Limitiin lähdimme jo Spring Adventuressa hyväksihavaitulla MamAdventure kokoonpanolla: Jola & Peppi. Mukaan oli ilmoittautunut 55 joukkuetta, joista 9 naisten kilpasarjaan. Tällä erää lähdimme kohti Nuuksion Solvallaa ilman perheen pienimpien "avustusta" ja reitin suunnittelu ja kamojen säätäminen laskettelurinteen päällä sujui hyvin.
 
Kaksipuoleisen kisakartan aloituspuoli
 
Rasti 3=vaihtoalue, Rasti 2=melontaranta
Olimme silti onnistuneet jotenkin missaamaan ajatuksen, että lähtö onkin rannasta (rasti 2). Moka oli oma, mutta reittikirja ei ollut kevään kisan tasoa. Siispä samalla kun lähtölaukaus kajahti, me vielä säädimme rannassa melontaliivejä päälle - Argh!! Melontarastia ei näkynyt kisakartoissa, vaan niityllä olevasta peilikuvakartasta. Melonta oli lyhyt ees taas rasti, yhteensä 1,5 km ja jälleen läpsytimme painavalla vuokrakanootilla. Tähän on jatkossa kyllä saatava muutos. Moni joukkue lipsutteli kevyillä omilla inkkareilla ja kajakeillakin, sillä säännöissä oli ainoastaan mainittu pakollisena yksilapaisten melojen käyttö. Kajakkia ei ehkä silti olisi uskaltanut ottaa, sillä alunperin pohdimme melonnan olevan Brobackan majalta etelään jokea myöten.

Rannasta kivuttiin takaisin laskettelurinteen päälle vaihtoalueelle (rasti 3) melontaliivit päällä, hyppäsimme fillarin selkään ja merkittyä pujottelureittiä rinne alas. Melonnan seurauksena olimme tässä vaiheessa aika häntäpäässä ja alasmeno oli pitkälti jonossa taluttelua. Reilu 15 km fillarietapilla oli luvassa kolme rastia ja välissä coastaleering 1,5 km. Kaksi ensimmäistä pyörärastia löytyivät vaivatta, mutta usemman minuutin (oikeastaan jo reitin suunnitteluvaiheessa tehty) virhe tuli Pikku-Parikan rannasta lähdettäessä. Saimme kuitenkin muutaman naisparin uudestaan kiinni ja harmillisesti Snowflakes-tiimiläinen oli polulta hiekkatielle tullessa vetäissyt lipat. Verta valui käsivarresta, mutta kuulemma homma oli hoidossa ja ea-tarvikkeita oli, siispä jatkoimme matkaa. Kisan kuluessa oli miesjoukkueen jäsenkin käynyt kesken kisaa (siis mitä ihmettä!!!) Jorvissa ja saanut muutamat tikit! Tässä kisassa oli paljon pyöräilyä, mutta tosi mahtavaa sellaista. Ei mitään pelkkää tieveivausta, vaan ainakin meille sopivan haasteellista maastoajoa. Molemmat ajamme toispuoleisilla lukkopolkimilla, mikä on seikkailukisoissa must, sillä teknisimmissä paikoissa lukot on näillä taidoilla hyvä avata. Kaikkinensa Jola kaatui neljästi ja Peppikin otti kosketusta uuden karhealla menopelillään. Jokaiselle tiimille ylimääräisen haasteen toi mieletön helle, 31 astetta kisajärjestäjän mukaan.

Uintisosuus Suolikkaan humusvedessä
Seuraavalta  rastilta (6) alkoi kisan paras osuus, virkistävä coastaleeringin (rastit A-F), jossa Suolikkaaseen päästiin pulahtamaan naisten sarjassa kuudesti. Tiimejä oli paljon liikenteessä, sillä samaan aikaan pulikoivat myös kuntosarjalaiset. Olisikohan osuudelle voinut saada jotenkin suunnistuksellista haastetta enemmän? Nyt kartta viihtyi repussa, jota oli kannettava uidessakin, jotta pakolliset varusteet ea-kamat ja puhelin ovat matkassa.Coastaleeringin jälkeen matka jatkui osin pientä pyörän kantoa vaativaa polkua ja edelleen teitä myöten vaihtoon, jonne tietysti fillarit taas työnnettiin laskettelurinnettä ylös.

Kartan kääntöpuoli

Juosten alas rantaan, jossa teimme ihan amatöörimokan - katsoimme vain, että tuossapa kanootti, jossa ei ole vettä ja näyttää kohtuulliselta. Vasta vesillä totesimme, että nyt sitten mennään näillä ylipitkillä meloilla! Naisten sarjassa oli vain yksi rasti, jonka sijainti kyllä kartasta näkyi, mutta se oli ovelasti piilotettu veteen. Vieressä olevan mökin asukkaat hermostuivat kun porukka tuli rantaa pitkin juoksennellessaan heidän mailleen. Melontarantaan päästyämme saimme luvan vähentää lämpökuormaa, olihan sitä jo 3,5 h melontaliivi päällä seikkailtu. Fillari kivuttiin hakemaan taas vaihdosta ja nyt pääsimme vihdoin ajamaan rinteen alas - jiihaa! Kilpailuohjeen mukaan mäki tuli ajaa alas merkittyä reittiä myöten, mutta kaikki eivät näin tehneet ja tästä jokunen (seka?)joukkue kyllä hyötyi melkoisesti.

Harvinainen hetki ikuistettu. Pysähdyimme kesken matkan säätämään. (Kuva: Multisport)

Matka siis jatkui neljän fillarirastin kautta rullaluisteluun Brobackaan. Yksi rasteista (nro 11) oli hienolla paikalla Hyppykallion huipulla. Rullistelussa meillä oli apuna sauvat ja luistelimme ainoastaan 5 km, Nupurin tietä lähelle Karhusuon risteystä ja takaisin Brobackaan.

Matka jatkui fillareilla n.17 km reittiä kolmen rastin verran, jonka Jola oli pitkälti ajanut noin kuukausi sitten toiseen suuntaan. Ensimmäinen rasteista oli jossakin kohdassa karttaan merkityllä punaisella pätkällä. Mahtavaa maastoajoa ja mukavia maisemia. Odotimme, että mitä kivaa toisen rastin quest-yllätysosuudella on luvassa. Rastilla (16) oli lappu, että meille on sattunut rengasrikko, etukiekot on irrotettava ja pyörä kannettava seuraavalle rastille (17). Kiinnitimme eturenkaat repun vyötäröhihnoihin ja saimme molemmat kädet vapaiksi fillarinkantoon ja sujuihan se ihan hyvin. Matkalla oli kisajärjestäjä kontrolloimassa, ettei porukka aja pyörillä ja aiheuta vaaratilanteita alueella, jossa retkeilee paljon lapsiperheitä. Ihan hyvä veto kisajärjestäjältä. Vaikkakin 15 min sakko (jonka joku tiimi saikin) fillarilla ajamisesta oli ihan liian pieni, sillä tässä sääntöjen rikkominen oli tietoista ja kantaminenhan oli melko hidasta.

Haimme kaksi lähintä rogaining rastia - urheilukentältä koilliseen

Vikalta fillarirastilta päätimme, että nyt kaikki peliin. Viimeinen rogaining osuus tehtiin jalan ja kilpailuohjeen mukaan kartan 11:sta rastista 7 haettiin vapaavalintaisessa järjestyksessä.Vaihdossa meillä oli tasan 20 min aikaa käyttää viimeiselle osuudelle. Hinausköysi käyttöön ja kahden rastin hakuun. Liput löytyivät vaivatta ja maaliin mahtavilla fiiliksillä ajassa 6h 55 minuuttia. Tuloslaskenta on kisoissa haastavaa ja vasta palkintojen jaossa selvisi, että sijoituksemme kahdeksan naisparin joukossa oli TOINEN :-) Naisten sarjan voittanut ScandinavianOutdoor.Com teki kyllä hienoa työtä ja he ehtivät hakea kaikki rogainingrasti ja voittivat kirkkaasti.

Laji on sellainen, että jokainen joukkue varmaan spekuloi, että jos tuolla ja tuolla osuudella olisimme pummanneet vähemmän, fillari ei olisi hajonnut, melontakalusto olisi ollut toista luokkaa jne., olisimme pärjänneet paremmin.Tässä onkin yksi lajin suola - loppuun saakka täytyy jaksaa painaa, sillä vaikka omalla joukkueella sattuisi vastoinkäymisiä - niitä sattuu taatusti muillekin! Fiilis oli koko kisan ajan mahtava ja reitti oli vähäisestä juoksusta huolimatta tosi monipuolinen!

Seuraava seikkailukisa on vasta 20. elokuuta Archipelago Adventure, mutta sitä ennen luvassa monen moista treeniä. Ainakin kajakkimelontakausi täytyy korkata mitä pikimmiten! Ja kuukauden päästä lauantaina kisanneet neitoset starttaavaat myös triathlonin puolen matkan kisassa Joroisilla. Siispä avovesiuintia, maantiepyöräilyä ja juoksua.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Spring Adventure

Seikkailukausi korkattiin Karjaalla Spring Adventuressa lauantaina 7.5. Kaikkien aikojen ensimmäisen MamAdventure tiimin kokoonpanossa siis Jola & Peppi. Lähtöpaikalla Karjaan ruotsinkielisellä koululla oltiin sovitusti klo 8, jolloin karttojen jako alkoi. 9.30 starttiin meinasi silti tulla kiire. Työnjakomme oli selkeä, Peppi hoitaa leimausvastuun ja Jola suunnistuksen. Reitin suunnittelu ja kamojen säätö vievät oman aikansa, mutta kun muut joukkueet tankkasivat viime hetkillä energiaa itseensä, tankkasimme me molemmat reilu 9 kk vanhoja poikia maidolla :-)

Ensimmäisenä osuutena ollut sähäkkä prologi, muistisuunnistus, meni meiltä ihan mukavasti. Startti tapahtui nurmikentän keskeltä, josta yli 60 kahden hengen joukkuetta singahti sen neljään eri kulmaan. Kussakin oli kartta ja ensimmäisenä piti löytää merkintä A, joka opasti ensimmäiselle rastille. Meillä kävi tuuri ja satuimme heti oikeaan ja olimme koko sakista ihan ensimmäisiä tuolla rastilla leimanneita. Muistin perusteella sitten haettiin seuraavat kolme (B, C ja D) rastia, mutta pienenä jippona järjestäjät olivat vaihtaneet karttojen paikkoja nurmikentällä. Joukkeet ottivat alun tosi reippaasti ja olimme maltillisesti aika häntäpäässä vaihtamassa fillareiden satulaan, joilla siirryttiin pikku siirtymä joen rantaan melontapaikalle.


Melonnan ainoan rastin haku sujui kohtuullisesti, vaikka 40 kilon vuokrakanootti ei mikään tehovehje ollutkaan. Kalustolla tosiaan aika paljon hävisimme ja jatkossa melontatreenin lisäksi harkitsemme omalla kanootilla kisaamista.Virtaa ei joessa juurikaan ollut, eikä se tuottanut suunnistuksellisesti haastetta.

Melontaa pitäisi treenata, mutta on sillä kalustollakin väliä.
Tästä fillarin selkään ja eka rasti napattiin nopeasti. Matkalla rastille nopein naisjoukkue tuli takaisin vastaan ja osin tämän seurauksena tuli tehtyä huono muutos ennakkosuunnitelmaan. Emme ajaneetkaan kalliota myöten toiselle fillarirastille, vaan kiersimme tietä. Fillariosuuden keskellä pääsimme tekemään hyvän reisilihastreenin: ensin työnsimme fillarit Påminnen laskettelurinteen huipulle (vaihdoimme fillarikengät lenkkareihin) ja sitten kolme kertaa alas ja ylös jalkasin rinnettä. Kisajärjestäjän kuvasatoa löytyy täältä. Lopuksi fillareilla kieli keskellä suuta rinne alas ja lähellä olevalle sillan sisällä sijainneelle rastille, josta Peppi haki pyöräilykengät jalassa leiman emitiin. Tästä jatkettiin vanhaan junatunneliin, jonne ajoimme fillareilla useimpien joukkueiden mennessä jalan. Selkeästi parempi oli meidän valintamme ja selvisimme leimauksesta yhden lampun voimin (ei sitä toista ehtinyt repusta kaivamaan). Kismitti vaan useampaan otteeseen muutamien kanssakilpailijoiden tapa, että toinen ei käynyt lähelläkään rastia. Sääntöjen mukaan koko kisan ajan etäisyys kilpailijoiden välillä saa olla max 100 m ja molempien tulee käydä rastilla. On ihan ok, että toinen on parin metrin päässä, mutta joku(nen) naisjoukkue oli useiden satojen metrien etäisyydellä toisistaan. Ehkä kisajärjestäjät jatkossa tästä vielä huomauttavat / korostavat asiaa. Yleisesti seikkailukisoissa on fairplay meininki, kuten suunnistuksessakin!
Vielä jalka nousee mukavasti!

Fillariosuuden jälkeinen "kick and run" oli muuttunut järjestäjien kaluston puutteen vuoksi juoksupätkäksi. Rastiliput löytyivät hyvin -osa tiellä, osa ihan kunnon suunnistusta- ja juoksu vielä maittoi. Pätkän jälkeen siirryttiin vaihtoalueen kautta kanooteille, melottiin jokea 10 min suuntaansa ja napattiin yksi rastileima. Jälleen huomattiin paremman kaluston kiitävän ohi. Kanootti rantaan ja kipaisu sillalle, josta Jola laskeutui köyden varassa veteen. Tuota voisi verrata siihen, että suht korkean jummpasalin katosta laskeutuu alas. Hanskat olisivat olleet kova juttu ja nyt kädet paloivat hienoisesti. Jokeen uppeluksiin ja henki salpautui. Leimaus ja uinti rantaan, jossa Peppi odotti repun kanssa.
Vielä käsiä polttaa, mutta kohta virkistää!
Pieni juoksu seuraavalle rastille, jota seurasi jälleen virhearviointi. Lähdimme juosten kiertämään ja tällä hävisimme aika tavalla. Liki kaikki muut joukkueet etenivät joen ylittäen uiden. Lopulta tämä "wetrun" osuus päättyi kanooteille, joilta seurasi koko kisan karsein osuus. Inkkari piti kantaa (lue retuuttaa) vaihtoauleelle vajaan 500 metrin päähän. Kantaminen liivin päällä olalla olisi helpoin ratkaisu - jos sen vain saisi sinne heitettyä. Miellä oli liinat (hihnat), jotka olivat apuna, mutta voimia oli kulunut jo useamman tunnin kisassa ja 40 kg:n inkkarin kantaminen oli yhtä tuskaa. Laskimme kanootin arviolta 20 kertaa ja vaihdoimme puolia. Pitäisikö tätä lajia ruveta treenaamaan?!

Vaihtoon päästyämme starttasimme kisan vikalle "city run" juoksuosuudelle 1:15 000 suunnistuskartalla, joka oli aavistuksen tylsää korttelisuunnistusta ilman haasteita. Tosin emme kiertäneet koko rataa ja meiltä jäi mm. hakematta vanhan junan veturin sisällä rasti. Pikkuisen paremmassa kunnossa ja ilman jalkojen kramppailuja (ja ehkä paremmalla suunnistamisella/reitinvalinnoilla) emme olisi jättäneet muutamia viimeisiä rasteja väliin. Tämä oli tietoinen ratkaisu ja jätimme 3 rastia hakematta. Ne olivat myös sen verran kaukana, että pahan krampin yllättäessä olisi kokonaisaika voinut ylittyä ja tästä olisi tullut roimasti sakkoa. Kokonaiskisa-aika oli 6 h 30 min ja me tulimme maaliin 20 min ennen tätä. Sijoitus oli nyt viides, kaikkiaan yhdeksästä naisjoukkueesta. Tuloksissa ei vieläkään ole väliaikoja, joten yksittäisten osuusaikoja ei pääse ruotimaan. Ihan kelpo suoritus - ja Pepillä ensi kosketus seikkailu-urheiluun!


Kyllä oli kisan jälkeen ihan voittajafiilis!!! Pikkuvauvojen äiditkin jaksavat :-) Heti tuli kyllä olo, että lisää treeniä ja seuraava kisa häämöttää jo pian. Pari viikkoa sitten kävimme Luhtijoella "rutakkomelomassa" ja tästä Pia kirjoittelikin jutun. Viikon kuluttua 12.6 kisataan seuraava osakilpailu No Limit Solvallassa, jossa mukana myös rullaluistelua ja taatusti mäkistä menoa. Me olemme menossa mukana :-)


- Jola & Peppi -