No Limit Adventure 2014

Jola ja Peppi olivat molemmat tempaisseet toukokuun loppupuolella MaastoMittelö duathlonkisan, jossa myös MamAdventuren Sanni oli kisailemassa. MamAdventuren seuraava koitos Jolan ja Pepin tiiminä oli lauantaina 7.6 No Limit Adventure Vihdissä. Tätä varten olimme huolellisesti vain ”levänneet” 2 vkoa, kiitos molemmilla kiusanneiden sitkeiden flunssien. Lähtökohdat kisaan eivät siis olleet mitä parhaat, mutta samalla tasolla kutakuinkin keskenämme. Jalkaosuudet juosten tiesimme olevan meillä rankkoja, ja niihän se lopun suunnistuksessa huomattiinkin. Karttoja oli kisassa vain kaksi: suunnistus- ja fillarikartta. Fillarikartasta leikkasimme yhden rastin melontaosuuden omaksi pikkukartaksi ja näin fillarikartta mahtui taas hyvin A4 suunnistusmuoviin :-) ***************************************************************** Otetaan alkuun kaikki kisan negatiiviset asiat. Emme lukeneet kisan sääntöjä mm. aikasakoista. Lisäksi tyhmyyttämme emme olleet ottaneet sauvoja rullaluistelupätkälle, niistä olisi todella ollut hyötyä. Muut kilpasarjan naiset niitä käyttivätkin. Jo viime vuonna Jolan maastopyörän satulatolppa temppuili, välillä se saatiin kuntoon, mutta nyt vajoamista tapahtui kisan aikana 3-4cm. Olipa tuskaista polkea kisan loppua, mutta tiedossa oli, että se on niin kireästi vedetty kiinni, että sillä mennään. Melontamme ei ole vahvaa ja siksi lainasimme kuppimelat kisaa varten. Ensimmäisen parin kilometrin bike and run osuuden ja lyhyen fillarisiirtymän jälkeen oli edessä kisan melontaosuus.

Melontarannassa pääsi taas muutamat ärräpäät. Melamme oli viety (erillisestä pinosta) - uskomatonta! Nappasimme järjestäjän melat ja kun esimmäiset mies- ja sekajoukkueet tulivat vastaan reilu 20 min melottuamme, aloimme tiirailla omia meloja. Olimme niihin näkyvät teippaukset joukkueen nimellä laittaneet. Rastin lähestyessä bongasimmekin ne yhdeltä miesjoukkueelta. Melojen vaihtoonkin tuhrautui aikaa, mutta ehkäpä me siivitimme näiden miesten matkaa hiukan... Alla kuvassa laiturin päässä ne melat mennä vipeltävätkin! Toisessa kuvassa starttaamme samaan aikaan takanamme näkyvän kisan voittajaparin Hortus Medicaliksen kanssa. Paluusuunta melonnan ainoalta rastilta tuntui omilla meloilla sujuvan paremmin ja olimme kisan naiskärjen kanssa tasoissa. Todellinen naiskärikikaksikko oli tosin jo mennyt menojaan, mutta he keskeyttivät kisan sen loppupuolella.

Vaihdosta fillarin päälle ja muutaman rastin haku, ei pummeja, mutta pari pientä pysähdystä/hidastelua kartanluvussa. Pian olimmekin jo laskettelurinteen päällä, josta kahteen kertaan ajettiin rata alas-ylös. Väliajoissa alaspäin menossa kellotimmekin naisten kärkiaikoja :-) Rankkaa, mutta kivaa!

Tästä matka jatkui fillareilla enduroradalle, jossa 5 km reitti, osin tosi teknistä, pääsääntöisesti ajettavaa rataa ja osin metsäautotietäkin. Kaikkinensa hieno pätkä, jonka varrelta löytyivät helposti vaaditut kolme rastia. Reitin loppuessa hetken tuumasimme, että missäs nyt ollaan. Nolona kuitenkin huomattiin, että jo aiemminhan samasta kohdasta ajettiin... Turhaa aikaa tuhrattiin. **************************************************************************************** Seuraavaksi oli luvassa rullaluistelua, jota emme olleet tehneet (vuosiin?) aikoihin ja sairasteluista johtuen emme edes tänä vuonna metriäkään. Pepilläkin lainaluistimet painoivat mukavasti, mutta selvisimme osuuden kuitenkin ilman sauvoja kohtuullisesti. Olimme n. 6 minuuttia Hortus Medicalesta jäljessä. Taas pyörän selkään ja parin rastin haku. 4 min pummi tuli, kun toiveikkaana ajattelimme pellon halki menevän polun, mutta se osoittautui selkeästi kielletyksi alueeksi eli palasimme kiltisti alkuperäiseen suunnitelmaamme. Rastiväli 13-14 kartassa (tuloksissa 20-21) oli kisamme pohjanoteeraus ja jälkikäteen on selvää, miten reitinivalinta olisi pitänyt tehdä. Suunnitelmassa oli ajaa hiekkatietä, joka kulkee talon pihapiirin läpi - yleensähän näin maaseudulla onkin :-) Periaatteessa tämä ei ollut kiellettyä aluetta, mutta tien alkuun oli omistaja laittanut yksityisalueen merkin. Olisi pitänyt palata hiukan isommalle tielle, mutta jatkoimme hiekkatietä, jonka loppuessa oli karttaan merkitty polku. No sitä ei ollut, siispä tunkkasimme fillareita metsäkoneen ajouraa ja lopulta pääsimme kunnon polulle. Tähän tuhraantui n 13 min ja toki meni energiaakin. **************************************************************************************** Nyt alkoi mielessä jo häämöttää, että n. 10 km suunnistus, jonka välissä odotettavasti köysiquest ja lopun viivamaastopyöräily ottaisivat liikaa aikaa. Suunnistuksen vaihdossa jätimme juomareput ja suuntasimme radalle, joka heti alkuun osoittautui melko hidaskulkuiseksi maastoksi. K-pisteellä oli todella hieno köysilaskeutuminen kalliolta. Kokemusta on melko vähän, mutta hyvillä ohjeilla se sujui ihan mallikkaasti. Suunnatessamme suunnistuksen rastille 4/9 päätimme jättää joitakin rasteja väliin ja mielummin ehtiä maaliin aikarajan puitteissa sekä ajaa lopun kivalta vaikuttavan fillarimaastopätkän. Jätimme väliin suunnistuksen rastit 5,6,8 ja 9 – näihin olisi mennyt n. 30 min. Vähän jälkikäteen harmittaa, sillä emme olleet lukeneet sääntöjä ja 6h kilpailuajan ylittämisestä sakotettiin vähän (ylimenevä aika tuplattiin), mutta hakemattomista rasteista tuli tunti aikasakkoa. Lopun maastofillariosuudestakin jätimme tästä syystä pienen lisälenkin tekemättä, vaikka tiesimme sen varrella olevan yhden rastin. Olimme itse siinä uskossa, että ne jotka ylittävät 6h hylätään. Silti päivän kunnosta ja tekemistämme pienistä virheistä johtuen vaikka olisimme ehtineet rastit hakea, ei sijoitus olisi ehkä muuttunut. Maalissa olimme vajaa 2 min ennen 6h aikarajaa ja siihen olimme itse tyytyväisiä! Kisaaminen on kyllä mahtavaa, ja vielä parempaa hyvässä seurassa :-D *************************************************************************************** Seuraavat koitokset ovatkin sitten triathlonia ja seikkailua luvassa taas elokuussa. Kisan kuvat ovat Jouni Junkkaalan ja niitä löytyy lisää Multisport.fi sivuilta, jossa myös tulokset.