Spring Adventure - kevätklassikko kuusituntisena

No huh mikä kisa ja mikä helle! Alkulähtökohdat kauden 2016 ensimmäiselle multisportkisalle la 7.5 Spring Adventurelle olivat hiukan arvoitukselliset. Tuttu parivaljakko Jola ja Peppi olimme multisporttailleet -yhdessä tai erikseen- edellisen kerran liki kaksi vuotta sitten 2014 No Limitissä. Tutut kuviot olivat kuitenkin oletettavasti edessä, mutta Jolan alle 5 viikkoa sitten maastopyöräillessä murtama kylki(luu) oli edelleen kipuillut. Mutta juonipaljastus heti alkuun - tämä oli murheistamme kisan aikana vähäisin!

Espoon Oittaan leirintäalueelta Nuuksion metsiin suuntavan kisan kartat saatiin klo 8 eli ruhtinaallisesti kaksi tuntia ennen starttia. Aikaa jäi reittisuunnittelun ohella myös jutusteluun tuttujen kanssa. Naisten sarjaan oli ilmoittautunut vain kuusi joukkuetta, mutta sekasarjalla oli sama rata.

Ennen starttia - yhtä hymyä. Kuva Kristiina Vaano.

Lyhyt valokuvasuunnistusprologi sujui mallikkaasti ja lähdimme pyöräosuudelle ensimmäisenä naisjoukkueena. Fillariosuuden toinen rasti olikin sitten aivan järjetöntä hakemista. Alkuun tuli väärän polun valinta ja lähestyminen rastille tehtiin uudelleen aivan toisesta suunnasta (15-20min pummia..?). Etsijöitä oli maastossa muitakin ja saatiin kokea kisakartan olevan paikoin varsin vaikealukuinen... Tämä toistui sitten myöhemminkin. Kolmosrastilla oli luvassa neljän rastipisteen haku jalkaisin ja täälläkin teimme kolmosrastilla melkoista hakua. Huoh. Nyt alkoivat myös Pepin jalkojen kramppailut, jotka hidastivat osaltaan yli neljän tunnin pyöräosuutta. Nelosrastilla jätimme pyörät paikkaan, jossa tuli hidastavaa jalkapätkää fillarikengät jalassa ihan liiaksi. 5, 6 ja 7 olivat helppoja rasteja ja tämän jälkeen olikin ihan kiva kolmen rastin inkkarimelonta Kattilajärvellä! Rastille 8 teimme hölmön lähestymisen ja näytti, että latupohjaura oli ihan suovelliä ja palasimme kiertoreittiä. Jälkikäteen olen pohtinut, että ehkä oikea (ajettava?) ura lähti märän uran vierestä - aion tehdä tuonne vielä treenilenkin ja tsekata! Kierto oli hidastava, mutta sitä näytti muutama muukin tiimi käyttävän. 9 rastin kautta vaihtoon ja suunnistuskartta (sotkettu karttaa ja ilmakuvaa) käteen ja Oittaan maastoihin. Ekalla rastilla oli tukinkanto quest, ei onneksi liian pitkä, vaikka tässä hiukan jäimme samaan aikaan rastille tulleelle naisparille. Suunnistus jatkui ja nyt tapahtui joku käsittämätön ja nolo samaistusvirhe... Vielä kalliorastiakin pummasimme hiukan ja ihan altavastaajina melontaan.
 

Melontaosuudelle lähdössä. Ei vielä vakuuttavan näköistä? Kuva T. Maisala

Melontaosuudella oli 5 rastia ja meiltä läpsyttely sujui ihan hyvin, vaikkei kahteen vuoteen olla sitä tehtykään. Pieni melontakärpänen taisi puraista! Saimme kakkoseksi tullutta naisjoukkuetta mukavasti kiinni, mutta koska melonnan jälkeen oli vain lyhyt Finnfoam-uiskentelu ja maaliin juoksu, tuli meille pronssisijoitus. Moni asia meni huonosti, mutta maalissa oli kyllä silti hyvä fiilis. Mitä mainioin n. 6h 6min treeni loistavassa seurassa! MamAdventuren Sanni kisasi sekasarjassa myös pronssille. Seuraava kisa onkin kahden viikon päästä Vierumäki Adventure ja sinne lähdetään hakemaan parempaa suoritusta!

Spring Adventuren jälkeinen päivä, äitienpäivä. Luksusta sänkyyn kannettuna!

Virvon varvon, ei kun kevätrogaan!

Palmusunnuntaina pienten ihmisten virpomishommat hoidettiin aikaisin aamusta, jotta äidit -Jola, Sanni ja Peppi- pääsivät taas metsään kirmaamaan. Pihkaniskojen järjestämä perinteinen Kevätroga suunnistettiin Tuusulassa ja Vantaalla ja se starttasi Mätäkivenmäestä. 138 joukkuetta kisaili 3 tunnin suunnistuksessa, jossa sai maastoon lähteä klo 10-11 välillä ja reitin suunnitteluaikaa oli puoli tuntia.

Maasto oli vaihtelevaa, mutta hyvin tampatut polkuverkostot tekivät matkanteosta suht nopeata. Rastit sai hakea vapaavalintaisessa järjestyksessä joko yksin tai isommalla porukalla. Rastit olivat pistearvoltaan 2-7, mutta tällä kertaa erikoisuutena oli lisäksi 10 pienelle alueelle sijoitettua 1 pisteen rastia, joissa oli ainoastaan emit-leimasin, muttei rastilippua. Tuolla osuudella kävi kova kuhina, mutta silti tuli useasti tovi pyörittyä ihan 1-3m päässä leimasimesta! Toisena spesiaalina oli rasti 5x. Tällä sai käydä useamman kerran, kuhan kävi välillä leimaamassa rastin, jolla ei aiemmin ollut käynyt. 5x vain sattui sijaitsemaan todella tiukan nousun päällä!!! Suunnitelmissa oli huiputtaa 5x viidesti, mutta alun typerät suunnistushapuilut ja yksi isompi samaistusvirhe sekä alkupuolella noudetut kaksi "suunnitelmista ylimääräistä / ehkä käydään" 2p rastia saivat meidät kapuamaan jätemäelle vain neljästi. Kiersimme seuraavat rastit: 21, 72, 30, 50, 71, 1a, 1b, 1c, 1d, 1f, 1e, 1h, 1j, 1i, 1g, 51, 20, 31, 52, 54, 33, 53, 34, 73, 22, 5x, 74, 5x, 24 5x, 56, 5x, 55, 32.

Loppukiri! Kuvaaja: Tomi Mäkelä

Huh mikä loppuveto! Onnellisesti maalissa ajassa 2h 59 min 55s! Kuvaaja: Tomi Mäkelä

Keli oli aivan huippu ja sai suupielet korviin! Mikäs sen mahtavampaa mennä, kun seurakin on parasta. Kuvailemaan emme matkan aikana malttaneet, mutta onneksi muutama räpsy meistä otettiin maaliin kirmatessa. Lopussa saatiinkin hyvä isku päälle ja aikamarginaalia jäi 5 sekuntia. Pisteitä kertyi 116, jolla olimme tuloksissa 20/138. Lähtöluetteloa vilkuilemalla näyttäisi siltä, että olimme naisista 1/43. Pidetään tämä vire ja vielä vähän paremmat suunnistukset ja kunto sitten toukokuussa. Ilmoittautumiset on jo laitettu No Limit sekä Vierumäki Adventure -kisoihin!

Syksyn minirogailuja

Kukin meistä on kisaillut tahollaan, mutta syksyllä sentään pääsimme tekemään kaksi 2h minirogainingia MamAdventure-joukkueella Jola, Sanni ja Peppi. Lisäksi 9.11 on luvassa 5h multisportkisa The A!dventure.

Tuusulassa kirmailtiin pari viikkoa sitten jalkaisin rastien perässä eli arvoltaan erilaisia rasteja etsittiin maastosta vapaavalintaisessa järjestyksessä 2h ajan. Jokainen ajan ylittävä minuutti toisi pisteen aikasakon. Vauhtimme oli melko rauhallista mm. sairastelusta johtuen. Kivaa säpinää tuotti yhteislähtö, vaikka ihan alun jälkeen teimme paljolti omaa suunnistusta. Hakua ei juuri tullut, lukuunottamatta rogan loppupuolelle jättämäämme muistisuunnistusosiota. Kartalla oli valkoinen tyhjä alue, jonka kartta oli vain maastossa katsottavissa. Siinä oli neljä rastia ja haimme ensin näistä kaksi, jonka jälkeen palasimme katsomaan karttaa. Näin ei suinkaan olisi tarvinnut tehdä, vaan todellisuudessa katsomalla tarkemmin omaa karttaa, ei miehitetylle muistisuunnistuspaikalle olisi tarvinnut palata. Tosin tuolle lähimmälle rastille mennessämme oltiin jo hukassa ja saimme vetoavut kanssakisailijoilta. Lopussa oli hölmöä suunnistusepäröintiä hakeako vielä yksi rasti, mutta onneksi päätimme kirmata maaliin ja vieläpä pari minuuttia alle 2h. Jäipä mahtava fiilis!

Tuusulan syysrogan kolmen kopla (naisten kolmansia)

Menneenä sunnuntaina sama kolmikko oli starttaamasssa littävällä mahdollisuutena hakea vaikka kaikki rastit. Joku joukkueista (yksin tai porukassa) olikin 5,5h matkassa! Meillä oli perhesyistä aikataulu olla maks 3h, jos heti klo 10 päästään starttaamaan. Perhesyistä johtuen pääsimme myös starttaamaanttaamme hiukan tuon jälkeen. Kisassa ei ollut yhteislähtöä, vaan kartat olivat jo sähköpostitse edellisenä iltana suunniteltavissa ja ne jaettiin aamulla klo 10, maastoon sai lähteä 10-11 välillä. Vielä erikoisuus oli, että kisata sai moottoroimattomalla välineellä eli käytännössä rogailtiin jalan, kickbikella ja maastopyörillä. Valintamme oli maastopyörät, joilta jalkaudutaan. Kenkävalinta aiheutti mietintää ja aluksi starttasimme maastokengillä, mutta päädyimme lopulta vetämään juoksupätkätkin fillarikengillä. Tenkkapoo tuli kyllä jo ennen starttia. Allekirjoittaneen kypärä jäi kotiin. Sen siitä saa kun lähdetään matkaan kolmen muksun kanssa! Hakunilan urheilupuiston löytötavaralaatikosta löytyi kuitenkin lätkäkypärä ilman kiinnitysremmiä. Tämänkin pulman MamA.t selättivät ja matkaan päästiin reitin piirtämisen jälkeen. Lippua ei kaikki kolme käynyt läpsäsemässä, mutta lähellä käytiin. Suunnistus sujui kohtuuhyvin, ilman yhtä vääränmäen höynähdystä, johon upposikin muutamia minuutteja. Kanssasisaret pyöräilykengissä eivät tätä varmasti arvostaneet. 2/3 matkaa taitettuamme tehtiin päätös tulla maaliin alle 2h ja lopussa vielä lähdettiin nappaamaan yksi 3 pisteen rasti. Harmiksemme (omat kellot näyttivät 10 sekuntia varuaikaa) aikamme oli 2.00.01. Eli tällä pisteen menetyksellä yksi joukkue meni ohi. Note to self: ylimielisyyteen ei ole varaa, loppuun on puserrettava ja olisihan joku saattanut olla vaikka juuri 3 s nopeampi samoilla pisteillä! Ekstrakiitos suihkusta ja yllätystarjoilusta maalissa: kahvia ja voileipää! Kyllä oli taas kivaa :-D

Iloinen MamA-kolmikko maalissa. Ja The lainakypärä.