sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Mini-rogaining


Marraskuun aikaa voisi kutsua ylimenokaudeksi. Tässä haetaan hiukan motivaatiota tuleviin urheiluhaasteisiin ja suunnitellaan peruskuntokautta ja ensi vuoden haasteita. Multisport on avannut uutukaiset nettisivunsa, joka ainakin saa ajatukset jo tulevaan seikkailuvuoteen. Allekirjoittanut kävi Pepin ja Pian kanssa marraskuun ekana viikonloppuna hakemassa lisäpotkua Vierumäen triathlonleiriltä: 10 tuntia treeniä, jossa mukana 2,5 h uintia. Ja vielä on kirjoittamatta Multisportin Tallinnan mahtava seikkailutreeni lokakuun alulta.

Eilen oli seikkailuhenkinen laatutreeni Tuusulan suomaastossa. MamAdventure koostui tällä erää vain yhdestä henkilöstä, joka harmitteli liian vaatimatonta reittisuunnitteluaan. Kyseessä oli Kalevan Kierroksen järjestämä 2h minirogaining, jossa yli 100 joukkuetta (1-5 henkeä) kilvoitteli annetun ajan puitteissa 28 rastin metsästämisestä vapaavalintaisessa järjestyksessä. Lupus Extremen kisailuraportista löytyy myös kartta ja myös Duron sivulta tekstiä.

15 min ennen yhteislähtöä. Kuva: JanneH (Lupus Extreme)
 
Kartat saatiin tuntia ennen lähtöä ja oma suunnitelma hahmottui nopeasti, mutta maasto osoittautui yllättävän nopeaksi ja järjestäjän varoitukset soiden märkyydestä vääriksi. Suunnitelma lähteä ensimmäiseksi suorastille 41 oli oiva valinta, sillä lisäkseni sinne paineli vain kolme miestä ja näin toteutui tavoite tehdä ihan omaa treeniä. Rastipisteet olivat turhankin helppoja, mutta eipähän mennyt etsimiseksi. Muutaman kävelyaskeleen otin ainostaan tehdessäni reitin uudelleensuunnittelua. 2 h puitteissa olisi ehtinyt hakemaan enemmänkin rasteja, mutta nyt aikaa turhaantui ylimääräiseen juoksenteluun, palatessani hakemaan rasteja 40, 20 ja 29.  Suurin osa porukasta kulki aikamoisena letkana, joka toki tulikin minua vastaan itäisimmillä rasteilla. Nyt jäi hakematta 4 rastia (48, 30, 31 ja 57), vaikka noista ainakin kahteen tai jopa kaikkiin olisi ollut mahdollisuudet. Seuraava rogaining onkin tarjolla loppiaisena, varmasti lumiolosuhteissa!

-Jola-

maanantai 3. lokakuuta 2011

X-kaato - helmi kisojen joukossa

Legendaarinen X-kaato järjestettiin la 24.9.2011 Vuosaaren urbaaneissa maisemissa: merellä Kallahtea kiertäen, jätemäen "lehmien" seassa, kerrostalojen välissä, Skatan bunkkerissa, Niinisaaren näköalatasanteella, aallonmurtajilla, Mustavuoren vallihaudoissa, puistoissa, Uutelankanavassa, Aurinkolahden uimarannalla, Meri-Rastilan ulkoilureiteillä ... Kuvamateriaali on jälleen aika vaisua, mutta kisan jälkitunnelmista on sentään muutama kuva ja tietty kartoista. Montaa tuntia ei edellisenä yönä nukuttu, sillä kisamateriaalin jako alkoi 03:30 ja kilpasarjojen startti tapahtui rapsakasti klo 5:00.

Etukäteenhän oli tiedossa, että pimeällä mennään ja siksi olimme yhdessä sekä maastopyöräilleet että suunnistaneet yöllä ja kajakkiyksiköilläkin on melottu tänä vuonna kerran :-D Koska allekirjoittaneella lienee maastopyöräilykaatumisen jäljiltä jonkin sortin murtuma selässä, oli työnjako selvä, melontaa niin vähän kuin mahdollista. Kisa starttasi Pepin melonnalla, Jolan kuljettaessa fillareita ja juosten. Pakollinen melojan vaihto tuli tehdä 2. rastilla, muuten sai päättää kumpi meloi. Peppi siis meloi rasteille 1. ja 2. ja Jola välin 2-3. Leimaus tuli tehdä aina yhdessä. Rastille 1. teitä pitkin kahdella fillarilla, joiden kanssa ajo oli yllättävän helppoa, kuhan pääsi liikkeelle. Rastille 2. juosten ja taas 3->5 ajaen. Ensimmäinen isompi mokamme oli kommunikaatiossa. Olimme ehkä liian hätäisesti sopineet, että tapaamme rastilla 3, eikä tien toisella puolella melontarannassa. Toisin kävi ja tähän juoksenteluun ja pimeässä huuteluun tärvääntyi pari minuuttia. Peppi kuitenkin meloi vahvasti ja kauaa ei 5. rastilla tarvinnut odotella.

 Tällä kartalla 1. osuus melonta/fillarinkuljetus+juoksu rastit 1-3 ja 5 ja 2.suuden MTB-rastit 6-9 


Vaihdosta 2. osuudelle fillarin selkään ja rastien 6-14 haku. Heti ekalla fillarirastilla havaittiin venttiiliongelma, joka onneksi saatiin sujakasti kuntoon, vaikka renkaan pumppaamiseen aikaa hiukan menikin. Nyt oli jo valoisaa, lamppu toki vielä apuna kartanluvussa ja rastit löytyivät helposti. Vaihtoon takaisin rastille 15 (eli sama rasti 5/15/19/20). Tämän päälle osuus 3., nopea ja helppo kahden rastin (16 & 18) suunnistus jalkaisin ja tiedossa Quest. Tässä sattui järjestäjien -muuten upeassa kisassa- ainut moka. Yksi ees taas inkkarimelontaväli kanavassa oli muuten kiva ajatus, mutta porukka kasaantui 10-20 min jonoksi odottamaan vuoroaan, sillä inkkareita oli vain 5. Ainut oikea ja toimiva ratkaisu olikin poistaa kisa-ajoista tuo rastiväli kokonaan. 
 Tässä 2. osuuden jatko eli MTB-rastit 9-15 sekä suunnistus juosten 16+18 ja vaihto 19 ja 20.
Viimeisellä osuudella 4. liikuttiin fillareilla (rastit 21-30) ja oli tiedossa useampi quest. Ensimmäinen rasti 21 oli kellarin sisällä mäen päällä ja rasti 22 jätemäen huipulla. Siellä olevassa quest-ohjeessa oli annettu kaksi kompassisuuntaa ja n. 300-400 m etäisyydet kumpaankin. Koodit "lehmä" ja "kanto" osoittautuivat sanojensa mukaisiksi. Onneksi niityn lehmät olivat vaneria :-) 23 oli hienossa luolassa ja tänne mennessä vedettiin hieman liian pitkäksi, yhdessä Mehukattien kanssa. Rasti 24 oli sijoitettu näköalatasanteen päähän ja siellä oli questohje: tuli laskea tietty määrä pylväsvälejä ja ilmoittaa oikea rastikoodi järjestäjille. Tarkka laskeminen tuotti oikean tuloksen X ja tämän seurauksena siirryimme naisten sarjan kärkeen. 25 löytyi helposti, mutta 26 hieman arkaillen - tulihan se sieltä kuitenkin.

Fillarirastit 21+ 22 (jossa lehmä ja kanto quest) ja 23 (luolarasti) ja 24 pylväsvälienlaskeminen-quest, 25 ja 26, jossa "vallihauta-quest" sekä 27-28. Vikat rastit 29 ja 30 näkyvät ensimmäisessä kartassa.

Rastilta 26 alkanut Vallihauta-quest oli tosi hieno. Käyttämällä kolmos karttaa sekä vallihautakartan alakulmassa olevaa karttaa ja tietysti kunkin vallihaudan kohdekarttaa, löytyivät rastit melko vaivattomasti. Tämän osuuden alussa menetimme kuitenkin johtoaseman ja ero oli osuuden lopussa kuitenkin alle 2 minuuttia. Naisten kärki Ryläyksen Charliet II meni tätä osuutta yhdessä sekajoukkueiden kanssa ja me yksin, selkeästi hitaamalla tempolla.



Vallihauta-quest oli ihan huippu. Naisten sarjassa ei haettu rasteja D ja E.



Missä lopullinen ero sitten tuli? 26-27 reitinvalinta oli osaltamme tosi huono. Kierrolla tietä myöten hävisimme yli kolme minuuttia. Maalissa eroa 5 min 40 s eli ihan reilusti, tulokset löytyvät täältä. Kisakausi päättyi jälleen toiseen sijaan, mutta samalla kuittasimme naisten kokonaiskilpailun voiton. Mahtava kisa ja voimiakin jäi! Neljästä Cupin kisasta kaksi ensimmäistä ovat olleet selkeästi rankimmat, myös kuumien kelien myötä.


Sekasarjan Multisport Cupvoiton veivät  Lupus Extremen Reijo ja Anu Roininen ja miestensarjassa Multisport.fi vei järkyttävän kokoiseen pokaalin eli Pete Forsman, Ville Niemelä, Janne Mononen ja Eero Jäppinen. Naisissa siis MamAdventuren kaksikko Jola Maisala ja Peppi Aralehto.
Multisport Cupin naisten sarjan voitto: MamAdventure Jola & Peppi

Vaikka kisakausi virallisesti päättyikin X-Kaatoon, tehtiin rennommissa tunnelmissa vielä hieno seikkailutreeni 20 hengen voimin Tallinnassa. Siitä pian oma raportti ja kuviakin luvassa!



- Jola & Peppi-

tiistai 13. syyskuuta 2011

Keltaisten uimapatjojen viimeinen retki - Snow Flakes seikkailu -11



Superkivaa seikkailua sunnuntaina tarjosi Snow Flakes seikkailu 2011 Oittaalla huikealle 264:lle kahden hengen tiimeissä urakoineelle kisailijalle. Sarjoja oli kolme ja järjestäjät olivat panostaneet puitteisiin (mm. saunat ja ruokailu kisan jlk), ratoihin ja oheisjuttuihin. Oli kaikenlaista pientä muonitusta, vitamiinia ym ennen, jälkeen ja kisan keskelläkin. Pisimmässä Pro Pinkojat sarjassa oli 28 joukkuetta, mutta kovin eri tasoista porukkaa oli lähtöviivalla. Vaikka meidän MamAdventure tiimimme ei olekaan kunnoltaan eikä taidoiltaan kovin,  taisimme olla kuitenkin kisakokemukseltamme konkareita. Bongasimme joukosta myös kaverukset fillarin sivulaukkujen kanssa :D

Saavuimme Oittaalle jo ennen klo 8 ja saimme materiaalikuoren ja ryhdyimme radan suunnitteluun. Allekirjoittanut taisi useampaan otteeseen sanoa, että onpas helppoa suunnistuksellisesti. Tästä lähin pidän suuni kiinni (tässä asiassa) :D Rata oli kuitenkin nopeasti katsottu ja piirretty. Luvassa oli melonta, pyöräily ja suunnistus ja näiden lomassa tiedossa muutama Quest, joita kaikkiaan olikin mukavat neljä kappaletta.

Startti oli klo 10 ja vaikka aikaa oli rutkasti, unohdimme lähdössä painaa reitin tallentavan loggerin päälle. Ei siis tule taaskaan kulkemastamme reitistä dataa :( Jos sitten X-Kaatoon 10 pv päästä muistaisi! Juoksimme melontarantaan oma lyhyt mela kädessä. Peppi meloi sillä edessä, mutta vaihtoi ykkösrastin jlk järjestäjän melaan, sillä sen lapa oli isompi. Melat olivat kuitenkin aivan liian pitkät meille ja kyllä olisi ollut omat kunnon melat poikaa! Pitäisiköhän panostaa vähän? Tuota urheiluhärpäkettä on kyllä jo entuudestaan omat ja naapurinkin varastokomerot täynnä... Viisi rastia 6,5 km matkalla ristiin rastiin Bodomjärveä haettiin ajassa 1:05, eli olimme vasta 12. joukkue vaihdossa.

Ei näytä kovin tehokkaalta, varsinkinaan takana :-) Kuva  Tomi Kallio

Noin 30 km fillariosuudelle lähdimme tunnelmissa, että tämähän on helppoa. Ja naps. Kakkosrastille mennessä ulkoilutiepätkien jlk valitsimme väärän polun, joka ei kuitenkaan loppupeleissä ollut juurikaan hitaampi. Kisassa oli käytössä perinteinen pihtileimaus, joten rastiväliaikoja emme valitettavasti saa. Kolmosrastilla Sorlammella oli alle 3 km packraftingosuus, jossa uimapatjat piti täyttää ennen kartan saamista. Toinen kuuluisan keltaisista patjoistamme täyttyi mukana kuljettamallamme kevyellä pumpulla kivasti ja toinenkin... kunnes lässähdys! Saimme onneksi juuri patjailuosuuden kiertäneiltä ja koko kisan voittaneilta UMNG:n (Team Ulkoilun Maailma / Navigreen Oy) Mikolta ja Tommilta patjan lainaan. Uusi pumppaus ja juoksuun! Rasteja oli seitsemän, joista kolme vedessä. Käytännössä olisimme selvinneet ilman kartan päällystämistä, mutta heitimme sen suljettavaan karttapussiin. Reitti oli lyhyt ja rastit helpoissa paikoissa, harmi. Toisaalta toinenkin keltainen patja vuosi ja päätyikin päivän päätteeksi kaatopaikalle. Jodumme suruksemme ilmoittamaan, että MamAdventuren tiimiä ei enää nähdä keltaisilla uimapatjoilla liikenteessä, vaan panostamme uusiin kellukkeisiin seuraavalle kaudelle :D

Mukavaa menoa rastille P3, vaikka vihreäpaitainen Liisa on loukannutkin kätensä. Kuva: Tuomas Sovijärvi

Pyöräilyn 4. rastille ajettaessa tuli typerä samaistusvirhe, jonka seurauksena matka tuplaantui. Arviolta tähän meni n. 8 minsaa. 5. rastin lähestyminen tehtiin etelästä pientä (tosin reitti 2000) polkua myöten välillä talutellen ja viisaasti paluu 6. rastille (liki vaihtoalueella) teitä myöten nopeammin. Fillariosuuden jlk oli luvassa quest, jossa seurattiin juosten (/kävellen) viitoitusta lähikalliolle, jossa kivuttiin jyrkänteitä ylös ja alas köysien avulla. Tässäkin järjestäjät olivat nähneet vaivaa ja elämyksiä tämä varmasti ensikertalaisille tarjosikin.

Kuva: SnowFlakes Adventure Team
 
Pyöräilynosuuden aika oli meille aivan liian pitkä 2:37 ja isot pummit, huono reitinvalinta ja vuotavat patjat poistaen olisi aika ollut 12-15 minsaa nopeampi. Hyvillä mielin jatkoimme kuitenkin vajaan 5 km suunnistusosuudelle, johon otimme vauhtiavuksi myös hinausköyden. Toiselle rastille oli laadittu suorypeminen, eli viitoitettu pätkä esteitä alittaen ja lampareissa kahlaten.

Mahtavaa - olisi saanut olla pidempikin!!! Kuva: SnowFlakes Adventure Team
 
Nelosrasti oli radiomasto, mutta hieman varoen, kuitenkin aika suoraan sitä lähestyimme, sillä mäen takana ollut masto oli yllätävän huonosti havaittavissa. Viimeisessä vaihdossa saimme käteemme bonusraidan eli pihapiiribingosuunnistuksen. Saimme ruudukon täynnä symboleja ja kartan, jonka avulla etsimme neljän suoran (merkitsimme rastilla symbolia vastaavan numerokoodin ruudukkoon). Kiersimme 10 rastia, mutta tässäkin olisimme selvinneet ehkä nopeammin, sillä oikeastaan kahden ohi juoksimme (näin jälkikäteen karttaa tutkien) niitä (kartasta) huomaamatta. Sijoitus 8/28 ajassa 4:30 oli tyydyttävä ja maalissa olo oli mitä mainioin! Alkuperäisen osallistujaluettelon mukaan olimme nopein naisjoukkue. Täältä löytyy Oittaan Impalan ja Pirttimäen Pensassian kisaraportti (lue myös jatkosivu) ja tästä vielä UMNG:n Mikon kirjoitus.
Lisää Team Snow Flakesin ottamia kuvia löytyy mm. täältä.

Team Snow Flakes todella osaa hommansa :-) Parannettavaa saa oikein etsiä, mutta ehkä ensi vuonna 9.9.2012 saadaan kisanumerot jotka pysyvät paikoillaan (nyt hakaneulat eivät pitäneet) ja jos vaikka runsaasta palkintopöydästä tuo naisseikkailutiimi uskaltautuisi antamaan palkinnot sarjojen parhaille naisjoukkueille. Lämmin kiitos aivan loistavasta kisasta!

 Pro sarjan suvereenit Pinkojat Tommi ja Mikko maalissa. Kuva: SnowFlakes Adventure Team


Tänään  Peppi ja Jola suuntaavat rastien hakuun kosteaan Espoon Keskuspuistoon illan pimetessä ja vielä tällä viikolla kajakkiläpsyttelemään (täytyyhän sitä edes kerran yksikköä kokeilla kaudessa) valmistautuen Multisport Cupin legendaariseen aamun pimeydessä kisattavaan X-Kaatoon!

T: Jola (ja Peppi)




tiistai 30. elokuuta 2011

Tuulta päin: Archipelago Adventure 2011

Kisaan lähdimme kukonlaulun aikaan luottavaisin mielin, ennustetusta kovasta tuulesta huolimatta. Ollimmehan kerrankin panostaneet myös melontakalustoon, hommaamalla kajakkikaksikon (melonta yksilapaisilla) järjestäjän tarjoaman inkkarin sijaan. Kisa starttasi klo 8 ja -yllätys yllätys-, jälleen meinasi tulla kiire! Vaikka reitti olikin suunnistuksellisesti suht selkeä, olisi suunnitteluun pitänyt käyttää vielä enemmän aikaa. Reittikirjassa oli naisten sarjan osalta pientä virhettä, ja tätä selvitettiinkin 7.30 kapteenien puhuttelussa. Olisi kuitenkin ollut hyvä, että molemmat olisimme olleet paikalla karttojen ja reittikirjan kanssa. Nyt Jola jäi reittejä suunnittelemaan ja päällystämään karttoja, Pepin kuunnellessa infoa. Pumppasimme myös uimapatjat ennen lähtöä ja eka (vanha) poksahti jo tässä vaiheessa :D Onneksi oli varapatja mukana.

Luvassa oli seuraavaa:
1. Juoksu/suunnistus 2. Juoksu/coastaleering(=packrafting) 3. Melonta 4. Pyöräily + Quest 5. Suunnistus


Startista singahtivat joukkueet kohti kahta ensimmäistä rastia, joille juostiin tylsästi jonossa. Alkuun olisi kiva saada joku hajontasäpinä. Tällaisia on usein ollut, mm. aloitettu palapelin kokoamisella ja singahdettu maastoon hajontarasteille. X-kaadossa oli yhtenä vuotena ekan osuuden kartta palasteltuna kirjekuoreen, josta sitä mallailtiin pimeässä lähdön koitettua. Takaisin APAaan, jonka kartoista tuli otettua niin kehnot valokuvat, että ne saavat nyt jäädä. Miesten valokuvia radoista ja kisaraporttia voi katsoa Lupus Extremeltä ja sekasarjan osalta Karhusolan Tiukuselta.

Toiselle osuudelle kypärät päähän ja uimapatjat kantoon. Puolityhjinä olisi ollut järkevämpi kantaa, sillä alkuun oli pitkähkö juoksu ja tuuli otti patjoihin. Ekalle uintipätkälle (CP2) hiukan hirvitti lähteä, sillä tuuli oli varsin navakka, mutta tyrskyjä päin urheasti :-) Hölmönä kannoimme patjoja seuraavalle CP3:lle mukana, vaikka palasimme samaa reittiä takaisin. Paluumatkalla kohti CP4 huomasimme toisen patjan lisäksi vuotavan, mutta selvitimme seuraavat ylitykset vajaalla patjalla, aina joka saaressa ja luodolla sitä puhaltaen CP6 saakka. Zarges Enduresin sivuilta valokuvista näkyykin hauskasti, kuinka porukkaa lappaa ohi ja me vain puhallamme (patjaosuuden keskivaiheilla kolme päällekkäistä kuvaa -meillä keltaiset patjat) :-) Eipä nuo kapoiset Etolan uimalärpäkkeet muutenkaan kovin vakaat olleet!


Toinen vaihto tehty, patjat pois ja melomaan. Vaikka meillä oli kajakki, ei sillä kulku ongelmitta sujunut. Olimme loppupeleissä samoissa vauhdeissa ja jopa hitaampia, kuin (omilla) inkkareilla kulkeneet (naiset). Peräsin ei totellut kunnolla ja aukkopeitteet eivät pysyneet paikoillaan. Melonnan 3 rastille lähestyminen tuulesta johtuen oli todella vaikeaa ja jouduimme leimauksen jlk tyhjentämään kajakkia maissa. Alkuinfossa oli korostettu, että melontarasteille on mentävä meloen. Silti kalustoa jätettiin kauemmaksi ja lähestyttiin juosten loppupätkät. Näkyipä kärkipään miesjoukkueiden suorittavan leimauksen niin, että toinen jatkoi melomista eteenpäin usean sadan metrin erolla, toisen käydessä leimaamassa. Moni joukkue jätti melontarasteja väliin kovasta tuulesta johtuen ja yksi naisjoukkue päätti jopa kantaa kanootin vaihtoon. Kypärännoston paikka, ja saivat he tästä kannustuspalkinnonkin. Myös yksi kuntosarjan mieskaksikko palkittiin toisen joukkueen reskuttamisesta - hienoa!

Neljäs eli pyöräilyosuus oli alkuun varsin tylsä, tai teimme siitä tylsän jatkamalla pohjoisen kautta nelosrastilta kutoselle (naisilla harmillisesti 5 jätetty pois). Tämä myös siksi, että käytössä olevilla kartoilla eteläinen reitinvalinta oli hieman epäselvä. Ratkaisumme oli totaalinen virhe, sillä emme huomioineet törkeää itäistä vastatuulta, jonka olimme kyllä jo kokeneet melontaosuudella. Pyöräiltäessä pitkää n. 5 km pohjoista suoraa oli keskinopeus 14km/h. 7-rastilla oli quest, jonka toteutus hiukan ontui, sillä lammesta sukeltaen etsittävät 3 rastia eivät olleet enää paikoillaan. Eka oli ajatunut aika kauas ja kaksi muuta olivat ihan rannassa. Toka nähtiin jo rantaa juosten, mutta kolmatta sukeltelimme kyllä jonkun aikaa. Viimeisillä kolmella (8-10) fillarirastilla pääsimme vihdoin vähän maastoonkin ja täytyy sanoa, että 9 rastilta etiäpäin oli kyllä mieletön kalliopätkä ajettavaksi. Jopa niin upea, että sen voisi käydä ihan muuten vaankin ajelemassa :-)

Viimeinen järjestyksessään 5. osuus oli jalan suunnistusta ja käsittämätöntä kyllä ekalle rastille onnistuin tekemään muutaman minuutin pummin vetämällä reilusti vasempaan. Maalissa olimme hyvävoimaisina ja nautiskelimme järjestäjän tarjoamat grillimakkarat!

Kisa oli järjestyksessään Multisport Cupin 3/4, ja tähän astisista helpoin ja kevyin. Suurimman haasteen toi tuuli, mutta omat säädöt ja sähläykset saisi vielä minimoida ja kuntoakin kasvattaa:-)  Aikaakin kului vaivaiset 5h20min. Jäimme monien mokailujen jälkeen vajaat 10 minuuttia Team Mehukatille, tullen naisten sarjan yhdeksästä joukkueesta toiseksi. Mutta lajin luonne on sellainen, että harvoin muutkaan puhtaasti menevät - otetaan vain opiksi seuraaville kerroille. Ensi viikolla su 11.9 kisataankin Snow Flakes Seikkailussa Oittaalla!



Tähän loppuun vielä muutaman viikon takaisesta Nuuksion packrafting-treenistä maaliintulokuva (Kuva: Karhusolan Tiukunen). Kuvassa Soile (myös kisailijana APAssa) ja MamAdventuren Sarianna (Sanna) sekä Jola.


T: Jola (ja Peppi)




perjantai 19. elokuuta 2011

Täsmätreenillä Archipelago Adventureen


Aika hiljaiseloa on kirjoitusrintamalla ollut, mutta ehkä on parempi, että paukut ovat menneet treenailuun (ja arjen pyörittämiseen). Luvassa on kuitenkin pian täydennystä sivuille mm. profiileihin ja linkkeihin, myös kisaraportti luvassa ensi viikolla! Kamat on pakattu huomista Multisport Cupin kolmatta osakilpailua, Siuntiossa ja Inkoossa kisattavaa merellistä APAa (Archipelago Adventure) varten. Naisten sarjassa on mukavasti 9 joukkuetta ja kaikkiaan joukkueita on 47, huolimatta siitä, että samaan aikaan kisataan Raaseporissa 24h Retki-rogaining-kisa. Sielläkin on viivalla liuta tuttuja. Molempiin seikkailuihin tasapuolisesti kaikille tsemppiä!

Olemme Pepin kanssa onnistuneet tekemään muutaman yhteistreenin mm. nyt keskiviikkona fillarisuunnistusta Hanikassa,merimelontaa kaksikolla ja kerran Oittaalla myös yksilapaisilla, kuten kisassakin. Lisäksi Jola on osallistunut kahteen Packrafting (uimapatjalla vesistöjen ylitystä ja juoksua patja kainalossa samalla suunnistaen) treeniin: pari viikkoa sitten yhdessä Sariannan kanssa Nuuksion Kattilajärvellä ja eilen Pian kanssa Lauttasaaressa. 

Urbaania packraftingiä.  Rasti oli oikealla näkyvän betonihässäkän päällä.
  
Oli mahtava saada valmiiksi laminoitu kartta! 
Pia kirjoitteli eilisestä treenistä omaan blogiinsa, joten meidän packrafting-treenistä kannatta lukea sieltä! Pienenä yksityiskohta lisättäköön, että tunti sen jälkeen kun olimme ko. kohdasta patjailleet, karautti laiva karille kapteenin juututtua vessaan. Olisi kyllä ollut meillekin vaaratilanne!

On jo kutkuttava kisafiilis ja auto starttaa pihasta 5.15. Luvassa surkeaa säätä, navakkaa tuulta (lienee yli 10 m/s) ja sadetta. Mutta keli on kaikille sama ja luotamme järjestäjien harkintaan mahdollisesti tiputtaa joku rasti pois. Kuusi tuntia ihanaa kurjuutta tiedossa :-)

t: Jola

tiistai 14. kesäkuuta 2011

No Limit - Hauskaa menoa helteessä!

Kauden toiseen Multisport Cupin seikkailukoitokseen No Limitiin lähdimme jo Spring Adventuressa hyväksihavaitulla MamAdventure kokoonpanolla: Jola & Peppi. Mukaan oli ilmoittautunut 55 joukkuetta, joista 9 naisten kilpasarjaan. Tällä erää lähdimme kohti Nuuksion Solvallaa ilman perheen pienimpien "avustusta" ja reitin suunnittelu ja kamojen säätäminen laskettelurinteen päällä sujui hyvin.
 
Kaksipuoleisen kisakartan aloituspuoli
 
Rasti 3=vaihtoalue, Rasti 2=melontaranta
Olimme silti onnistuneet jotenkin missaamaan ajatuksen, että lähtö onkin rannasta (rasti 2). Moka oli oma, mutta reittikirja ei ollut kevään kisan tasoa. Siispä samalla kun lähtölaukaus kajahti, me vielä säädimme rannassa melontaliivejä päälle - Argh!! Melontarastia ei näkynyt kisakartoissa, vaan niityllä olevasta peilikuvakartasta. Melonta oli lyhyt ees taas rasti, yhteensä 1,5 km ja jälleen läpsytimme painavalla vuokrakanootilla. Tähän on jatkossa kyllä saatava muutos. Moni joukkue lipsutteli kevyillä omilla inkkareilla ja kajakeillakin, sillä säännöissä oli ainoastaan mainittu pakollisena yksilapaisten melojen käyttö. Kajakkia ei ehkä silti olisi uskaltanut ottaa, sillä alunperin pohdimme melonnan olevan Brobackan majalta etelään jokea myöten.

Rannasta kivuttiin takaisin laskettelurinteen päälle vaihtoalueelle (rasti 3) melontaliivit päällä, hyppäsimme fillarin selkään ja merkittyä pujottelureittiä rinne alas. Melonnan seurauksena olimme tässä vaiheessa aika häntäpäässä ja alasmeno oli pitkälti jonossa taluttelua. Reilu 15 km fillarietapilla oli luvassa kolme rastia ja välissä coastaleering 1,5 km. Kaksi ensimmäistä pyörärastia löytyivät vaivatta, mutta usemman minuutin (oikeastaan jo reitin suunnitteluvaiheessa tehty) virhe tuli Pikku-Parikan rannasta lähdettäessä. Saimme kuitenkin muutaman naisparin uudestaan kiinni ja harmillisesti Snowflakes-tiimiläinen oli polulta hiekkatielle tullessa vetäissyt lipat. Verta valui käsivarresta, mutta kuulemma homma oli hoidossa ja ea-tarvikkeita oli, siispä jatkoimme matkaa. Kisan kuluessa oli miesjoukkueen jäsenkin käynyt kesken kisaa (siis mitä ihmettä!!!) Jorvissa ja saanut muutamat tikit! Tässä kisassa oli paljon pyöräilyä, mutta tosi mahtavaa sellaista. Ei mitään pelkkää tieveivausta, vaan ainakin meille sopivan haasteellista maastoajoa. Molemmat ajamme toispuoleisilla lukkopolkimilla, mikä on seikkailukisoissa must, sillä teknisimmissä paikoissa lukot on näillä taidoilla hyvä avata. Kaikkinensa Jola kaatui neljästi ja Peppikin otti kosketusta uuden karhealla menopelillään. Jokaiselle tiimille ylimääräisen haasteen toi mieletön helle, 31 astetta kisajärjestäjän mukaan.

Uintisosuus Suolikkaan humusvedessä
Seuraavalta  rastilta (6) alkoi kisan paras osuus, virkistävä coastaleeringin (rastit A-F), jossa Suolikkaaseen päästiin pulahtamaan naisten sarjassa kuudesti. Tiimejä oli paljon liikenteessä, sillä samaan aikaan pulikoivat myös kuntosarjalaiset. Olisikohan osuudelle voinut saada jotenkin suunnistuksellista haastetta enemmän? Nyt kartta viihtyi repussa, jota oli kannettava uidessakin, jotta pakolliset varusteet ea-kamat ja puhelin ovat matkassa.Coastaleeringin jälkeen matka jatkui osin pientä pyörän kantoa vaativaa polkua ja edelleen teitä myöten vaihtoon, jonne tietysti fillarit taas työnnettiin laskettelurinnettä ylös.

Kartan kääntöpuoli

Juosten alas rantaan, jossa teimme ihan amatöörimokan - katsoimme vain, että tuossapa kanootti, jossa ei ole vettä ja näyttää kohtuulliselta. Vasta vesillä totesimme, että nyt sitten mennään näillä ylipitkillä meloilla! Naisten sarjassa oli vain yksi rasti, jonka sijainti kyllä kartasta näkyi, mutta se oli ovelasti piilotettu veteen. Vieressä olevan mökin asukkaat hermostuivat kun porukka tuli rantaa pitkin juoksennellessaan heidän mailleen. Melontarantaan päästyämme saimme luvan vähentää lämpökuormaa, olihan sitä jo 3,5 h melontaliivi päällä seikkailtu. Fillari kivuttiin hakemaan taas vaihdosta ja nyt pääsimme vihdoin ajamaan rinteen alas - jiihaa! Kilpailuohjeen mukaan mäki tuli ajaa alas merkittyä reittiä myöten, mutta kaikki eivät näin tehneet ja tästä jokunen (seka?)joukkue kyllä hyötyi melkoisesti.

Harvinainen hetki ikuistettu. Pysähdyimme kesken matkan säätämään. (Kuva: Multisport)

Matka siis jatkui neljän fillarirastin kautta rullaluisteluun Brobackaan. Yksi rasteista (nro 11) oli hienolla paikalla Hyppykallion huipulla. Rullistelussa meillä oli apuna sauvat ja luistelimme ainoastaan 5 km, Nupurin tietä lähelle Karhusuon risteystä ja takaisin Brobackaan.

Matka jatkui fillareilla n.17 km reittiä kolmen rastin verran, jonka Jola oli pitkälti ajanut noin kuukausi sitten toiseen suuntaan. Ensimmäinen rasteista oli jossakin kohdassa karttaan merkityllä punaisella pätkällä. Mahtavaa maastoajoa ja mukavia maisemia. Odotimme, että mitä kivaa toisen rastin quest-yllätysosuudella on luvassa. Rastilla (16) oli lappu, että meille on sattunut rengasrikko, etukiekot on irrotettava ja pyörä kannettava seuraavalle rastille (17). Kiinnitimme eturenkaat repun vyötäröhihnoihin ja saimme molemmat kädet vapaiksi fillarinkantoon ja sujuihan se ihan hyvin. Matkalla oli kisajärjestäjä kontrolloimassa, ettei porukka aja pyörillä ja aiheuta vaaratilanteita alueella, jossa retkeilee paljon lapsiperheitä. Ihan hyvä veto kisajärjestäjältä. Vaikkakin 15 min sakko (jonka joku tiimi saikin) fillarilla ajamisesta oli ihan liian pieni, sillä tässä sääntöjen rikkominen oli tietoista ja kantaminenhan oli melko hidasta.

Haimme kaksi lähintä rogaining rastia - urheilukentältä koilliseen

Vikalta fillarirastilta päätimme, että nyt kaikki peliin. Viimeinen rogaining osuus tehtiin jalan ja kilpailuohjeen mukaan kartan 11:sta rastista 7 haettiin vapaavalintaisessa järjestyksessä.Vaihdossa meillä oli tasan 20 min aikaa käyttää viimeiselle osuudelle. Hinausköysi käyttöön ja kahden rastin hakuun. Liput löytyivät vaivatta ja maaliin mahtavilla fiiliksillä ajassa 6h 55 minuuttia. Tuloslaskenta on kisoissa haastavaa ja vasta palkintojen jaossa selvisi, että sijoituksemme kahdeksan naisparin joukossa oli TOINEN :-) Naisten sarjan voittanut ScandinavianOutdoor.Com teki kyllä hienoa työtä ja he ehtivät hakea kaikki rogainingrasti ja voittivat kirkkaasti.

Laji on sellainen, että jokainen joukkue varmaan spekuloi, että jos tuolla ja tuolla osuudella olisimme pummanneet vähemmän, fillari ei olisi hajonnut, melontakalusto olisi ollut toista luokkaa jne., olisimme pärjänneet paremmin.Tässä onkin yksi lajin suola - loppuun saakka täytyy jaksaa painaa, sillä vaikka omalla joukkueella sattuisi vastoinkäymisiä - niitä sattuu taatusti muillekin! Fiilis oli koko kisan ajan mahtava ja reitti oli vähäisestä juoksusta huolimatta tosi monipuolinen!

Seuraava seikkailukisa on vasta 20. elokuuta Archipelago Adventure, mutta sitä ennen luvassa monen moista treeniä. Ainakin kajakkimelontakausi täytyy korkata mitä pikimmiten! Ja kuukauden päästä lauantaina kisanneet neitoset starttaavaat myös triathlonin puolen matkan kisassa Joroisilla. Siispä avovesiuintia, maantiepyöräilyä ja juoksua.

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Spring Adventure

Seikkailukausi korkattiin Karjaalla Spring Adventuressa lauantaina 7.5. Kaikkien aikojen ensimmäisen MamAdventure tiimin kokoonpanossa siis Jola & Peppi. Lähtöpaikalla Karjaan ruotsinkielisellä koululla oltiin sovitusti klo 8, jolloin karttojen jako alkoi. 9.30 starttiin meinasi silti tulla kiire. Työnjakomme oli selkeä, Peppi hoitaa leimausvastuun ja Jola suunnistuksen. Reitin suunnittelu ja kamojen säätö vievät oman aikansa, mutta kun muut joukkueet tankkasivat viime hetkillä energiaa itseensä, tankkasimme me molemmat reilu 9 kk vanhoja poikia maidolla :-)

Ensimmäisenä osuutena ollut sähäkkä prologi, muistisuunnistus, meni meiltä ihan mukavasti. Startti tapahtui nurmikentän keskeltä, josta yli 60 kahden hengen joukkuetta singahti sen neljään eri kulmaan. Kussakin oli kartta ja ensimmäisenä piti löytää merkintä A, joka opasti ensimmäiselle rastille. Meillä kävi tuuri ja satuimme heti oikeaan ja olimme koko sakista ihan ensimmäisiä tuolla rastilla leimanneita. Muistin perusteella sitten haettiin seuraavat kolme (B, C ja D) rastia, mutta pienenä jippona järjestäjät olivat vaihtaneet karttojen paikkoja nurmikentällä. Joukkeet ottivat alun tosi reippaasti ja olimme maltillisesti aika häntäpäässä vaihtamassa fillareiden satulaan, joilla siirryttiin pikku siirtymä joen rantaan melontapaikalle.


Melonnan ainoan rastin haku sujui kohtuullisesti, vaikka 40 kilon vuokrakanootti ei mikään tehovehje ollutkaan. Kalustolla tosiaan aika paljon hävisimme ja jatkossa melontatreenin lisäksi harkitsemme omalla kanootilla kisaamista.Virtaa ei joessa juurikaan ollut, eikä se tuottanut suunnistuksellisesti haastetta.

Melontaa pitäisi treenata, mutta on sillä kalustollakin väliä.
Tästä fillarin selkään ja eka rasti napattiin nopeasti. Matkalla rastille nopein naisjoukkue tuli takaisin vastaan ja osin tämän seurauksena tuli tehtyä huono muutos ennakkosuunnitelmaan. Emme ajaneetkaan kalliota myöten toiselle fillarirastille, vaan kiersimme tietä. Fillariosuuden keskellä pääsimme tekemään hyvän reisilihastreenin: ensin työnsimme fillarit Påminnen laskettelurinteen huipulle (vaihdoimme fillarikengät lenkkareihin) ja sitten kolme kertaa alas ja ylös jalkasin rinnettä. Kisajärjestäjän kuvasatoa löytyy täältä. Lopuksi fillareilla kieli keskellä suuta rinne alas ja lähellä olevalle sillan sisällä sijainneelle rastille, josta Peppi haki pyöräilykengät jalassa leiman emitiin. Tästä jatkettiin vanhaan junatunneliin, jonne ajoimme fillareilla useimpien joukkueiden mennessä jalan. Selkeästi parempi oli meidän valintamme ja selvisimme leimauksesta yhden lampun voimin (ei sitä toista ehtinyt repusta kaivamaan). Kismitti vaan useampaan otteeseen muutamien kanssakilpailijoiden tapa, että toinen ei käynyt lähelläkään rastia. Sääntöjen mukaan koko kisan ajan etäisyys kilpailijoiden välillä saa olla max 100 m ja molempien tulee käydä rastilla. On ihan ok, että toinen on parin metrin päässä, mutta joku(nen) naisjoukkue oli useiden satojen metrien etäisyydellä toisistaan. Ehkä kisajärjestäjät jatkossa tästä vielä huomauttavat / korostavat asiaa. Yleisesti seikkailukisoissa on fairplay meininki, kuten suunnistuksessakin!
Vielä jalka nousee mukavasti!

Fillariosuuden jälkeinen "kick and run" oli muuttunut järjestäjien kaluston puutteen vuoksi juoksupätkäksi. Rastiliput löytyivät hyvin -osa tiellä, osa ihan kunnon suunnistusta- ja juoksu vielä maittoi. Pätkän jälkeen siirryttiin vaihtoalueen kautta kanooteille, melottiin jokea 10 min suuntaansa ja napattiin yksi rastileima. Jälleen huomattiin paremman kaluston kiitävän ohi. Kanootti rantaan ja kipaisu sillalle, josta Jola laskeutui köyden varassa veteen. Tuota voisi verrata siihen, että suht korkean jummpasalin katosta laskeutuu alas. Hanskat olisivat olleet kova juttu ja nyt kädet paloivat hienoisesti. Jokeen uppeluksiin ja henki salpautui. Leimaus ja uinti rantaan, jossa Peppi odotti repun kanssa.
Vielä käsiä polttaa, mutta kohta virkistää!
Pieni juoksu seuraavalle rastille, jota seurasi jälleen virhearviointi. Lähdimme juosten kiertämään ja tällä hävisimme aika tavalla. Liki kaikki muut joukkueet etenivät joen ylittäen uiden. Lopulta tämä "wetrun" osuus päättyi kanooteille, joilta seurasi koko kisan karsein osuus. Inkkari piti kantaa (lue retuuttaa) vaihtoauleelle vajaan 500 metrin päähän. Kantaminen liivin päällä olalla olisi helpoin ratkaisu - jos sen vain saisi sinne heitettyä. Miellä oli liinat (hihnat), jotka olivat apuna, mutta voimia oli kulunut jo useamman tunnin kisassa ja 40 kg:n inkkarin kantaminen oli yhtä tuskaa. Laskimme kanootin arviolta 20 kertaa ja vaihdoimme puolia. Pitäisikö tätä lajia ruveta treenaamaan?!

Vaihtoon päästyämme starttasimme kisan vikalle "city run" juoksuosuudelle 1:15 000 suunnistuskartalla, joka oli aavistuksen tylsää korttelisuunnistusta ilman haasteita. Tosin emme kiertäneet koko rataa ja meiltä jäi mm. hakematta vanhan junan veturin sisällä rasti. Pikkuisen paremmassa kunnossa ja ilman jalkojen kramppailuja (ja ehkä paremmalla suunnistamisella/reitinvalinnoilla) emme olisi jättäneet muutamia viimeisiä rasteja väliin. Tämä oli tietoinen ratkaisu ja jätimme 3 rastia hakematta. Ne olivat myös sen verran kaukana, että pahan krampin yllättäessä olisi kokonaisaika voinut ylittyä ja tästä olisi tullut roimasti sakkoa. Kokonaiskisa-aika oli 6 h 30 min ja me tulimme maaliin 20 min ennen tätä. Sijoitus oli nyt viides, kaikkiaan yhdeksästä naisjoukkueesta. Tuloksissa ei vieläkään ole väliaikoja, joten yksittäisten osuusaikoja ei pääse ruotimaan. Ihan kelpo suoritus - ja Pepillä ensi kosketus seikkailu-urheiluun!


Kyllä oli kisan jälkeen ihan voittajafiilis!!! Pikkuvauvojen äiditkin jaksavat :-) Heti tuli kyllä olo, että lisää treeniä ja seuraava kisa häämöttää jo pian. Pari viikkoa sitten kävimme Luhtijoella "rutakkomelomassa" ja tästä Pia kirjoittelikin jutun. Viikon kuluttua 12.6 kisataan seuraava osakilpailu No Limit Solvallassa, jossa mukana myös rullaluistelua ja taatusti mäkistä menoa. Me olemme menossa mukana :-)


- Jola & Peppi -

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Seikkailijanaiset!

Kevättalvella 2011 saimme ajatuksen perustaa seikkailutiimin, jonka jäseniä yhdistää intohimo kestävyysurheiluun ja äiteys. Nyt menossa mukana ovat Jola, Peppi, Sanni, Aino, Päivi, Sarianna, Suvi ja Pia. Mam Adventuren naiset - linkistä löytyy lisää tietoa meistä. Monipuolisen porukastamme tekee myös elämänkokemus: ikähaitari on kolmekymppisestä päälle viisikymppiseen ja lasten iät vaihtelevat sylivauvoista aikuisiin. Suurimmalla osalla meistä on seikkailu-urheilukokemusta ja kaikilta löytyy monipuolista kisakokemusta kestävyysurheilusta.


Seikkailu-urheilu on kestävyysurheilua parhaimmillaan: peruslajien juoksu, (maasto)pyöräily ja melonta lisäksi lajeina ovat suunnistus, erilaiset köysitehtävät, packrafting (uimapatja-vesiräpiköinti), pulmatehtävät, rullaluistelu jne. Kestoltaan Suomen Multisport Cupin kisat ovat 4-5 h ja näissä kisoissa on oma sarja naisille. Suomen seikkailu-urheilukisat käydään 2-3 henkisin joukkuein, jossa vähintään yhdellä tulee olla perussuunnistustaidot.


Kestävyysurheilussa naiseus, ikä, eikä äitiys ole menestymisen esteitä. Moni saa lisää virtaa ja laatua tekemiseen kun aika on kortilla. Hyviä esimerkkejä huippu-urheilijaäidestä löytyy liuta, vaikkapa naisten maratonin maailmanennätysnainen Paula Radcliffe tai lapsen saannin myötä parhaimpiin suorituksiinsa yltävä tennistähti Kim Clistjers. Äitiys tuo myös haastetta ajankäytönhallintaan, mutta samalla urheileminen tuo uutta iloa ja laatua harjoitteluun!


Näille sivustoille on tarkoitus päivittää mm. kisaraportteja ja miksei seikkailullisia harjoituksiakin!
Tervetuloa seuraamaan miten äidit pärjäävät menossa mukana :-)