Tuulta päin: Archipelago Adventure 2011

Kisaan lähdimme kukonlaulun aikaan luottavaisin mielin, ennustetusta kovasta tuulesta huolimatta. Ollimmehan kerrankin panostaneet myös melontakalustoon, hommaamalla kajakkikaksikon (melonta yksilapaisilla) järjestäjän tarjoaman inkkarin sijaan. Kisa starttasi klo 8 ja -yllätys yllätys-, jälleen meinasi tulla kiire! Vaikka reitti olikin suunnistuksellisesti suht selkeä, olisi suunnitteluun pitänyt käyttää vielä enemmän aikaa. Reittikirjassa oli naisten sarjan osalta pientä virhettä, ja tätä selvitettiinkin 7.30 kapteenien puhuttelussa. Olisi kuitenkin ollut hyvä, että molemmat olisimme olleet paikalla karttojen ja reittikirjan kanssa. Nyt Jola jäi reittejä suunnittelemaan ja päällystämään karttoja, Pepin kuunnellessa infoa. Pumppasimme myös uimapatjat ennen lähtöä ja eka (vanha) poksahti jo tässä vaiheessa :D Onneksi oli varapatja mukana.

Luvassa oli seuraavaa:
1. Juoksu/suunnistus 2. Juoksu/coastaleering(=packrafting) 3. Melonta 4. Pyöräily + Quest 5. Suunnistus


Startista singahtivat joukkueet kohti kahta ensimmäistä rastia, joille juostiin tylsästi jonossa. Alkuun olisi kiva saada joku hajontasäpinä. Tällaisia on usein ollut, mm. aloitettu palapelin kokoamisella ja singahdettu maastoon hajontarasteille. X-kaadossa oli yhtenä vuotena ekan osuuden kartta palasteltuna kirjekuoreen, josta sitä mallailtiin pimeässä lähdön koitettua. Takaisin APAaan, jonka kartoista tuli otettua niin kehnot valokuvat, että ne saavat nyt jäädä. Miesten valokuvia radoista ja kisaraporttia voi katsoa Lupus Extremeltä ja sekasarjan osalta Karhusolan Tiukuselta.

Toiselle osuudelle kypärät päähän ja uimapatjat kantoon. Puolityhjinä olisi ollut järkevämpi kantaa, sillä alkuun oli pitkähkö juoksu ja tuuli otti patjoihin. Ekalle uintipätkälle (CP2) hiukan hirvitti lähteä, sillä tuuli oli varsin navakka, mutta tyrskyjä päin urheasti :-) Hölmönä kannoimme patjoja seuraavalle CP3:lle mukana, vaikka palasimme samaa reittiä takaisin. Paluumatkalla kohti CP4 huomasimme toisen patjan lisäksi vuotavan, mutta selvitimme seuraavat ylitykset vajaalla patjalla, aina joka saaressa ja luodolla sitä puhaltaen CP6 saakka. Zarges Enduresin sivuilta valokuvista näkyykin hauskasti, kuinka porukkaa lappaa ohi ja me vain puhallamme (patjaosuuden keskivaiheilla kolme päällekkäistä kuvaa -meillä keltaiset patjat) :-) Eipä nuo kapoiset Etolan uimalärpäkkeet muutenkaan kovin vakaat olleet!


Toinen vaihto tehty, patjat pois ja melomaan. Vaikka meillä oli kajakki, ei sillä kulku ongelmitta sujunut. Olimme loppupeleissä samoissa vauhdeissa ja jopa hitaampia, kuin (omilla) inkkareilla kulkeneet (naiset). Peräsin ei totellut kunnolla ja aukkopeitteet eivät pysyneet paikoillaan. Melonnan 3 rastille lähestyminen tuulesta johtuen oli todella vaikeaa ja jouduimme leimauksen jlk tyhjentämään kajakkia maissa. Alkuinfossa oli korostettu, että melontarasteille on mentävä meloen. Silti kalustoa jätettiin kauemmaksi ja lähestyttiin juosten loppupätkät. Näkyipä kärkipään miesjoukkueiden suorittavan leimauksen niin, että toinen jatkoi melomista eteenpäin usean sadan metrin erolla, toisen käydessä leimaamassa. Moni joukkue jätti melontarasteja väliin kovasta tuulesta johtuen ja yksi naisjoukkue päätti jopa kantaa kanootin vaihtoon. Kypärännoston paikka, ja saivat he tästä kannustuspalkinnonkin. Myös yksi kuntosarjan mieskaksikko palkittiin toisen joukkueen reskuttamisesta - hienoa!

Neljäs eli pyöräilyosuus oli alkuun varsin tylsä, tai teimme siitä tylsän jatkamalla pohjoisen kautta nelosrastilta kutoselle (naisilla harmillisesti 5 jätetty pois). Tämä myös siksi, että käytössä olevilla kartoilla eteläinen reitinvalinta oli hieman epäselvä. Ratkaisumme oli totaalinen virhe, sillä emme huomioineet törkeää itäistä vastatuulta, jonka olimme kyllä jo kokeneet melontaosuudella. Pyöräiltäessä pitkää n. 5 km pohjoista suoraa oli keskinopeus 14km/h. 7-rastilla oli quest, jonka toteutus hiukan ontui, sillä lammesta sukeltaen etsittävät 3 rastia eivät olleet enää paikoillaan. Eka oli ajatunut aika kauas ja kaksi muuta olivat ihan rannassa. Toka nähtiin jo rantaa juosten, mutta kolmatta sukeltelimme kyllä jonkun aikaa. Viimeisillä kolmella (8-10) fillarirastilla pääsimme vihdoin vähän maastoonkin ja täytyy sanoa, että 9 rastilta etiäpäin oli kyllä mieletön kalliopätkä ajettavaksi. Jopa niin upea, että sen voisi käydä ihan muuten vaankin ajelemassa :-)

Viimeinen järjestyksessään 5. osuus oli jalan suunnistusta ja käsittämätöntä kyllä ekalle rastille onnistuin tekemään muutaman minuutin pummin vetämällä reilusti vasempaan. Maalissa olimme hyvävoimaisina ja nautiskelimme järjestäjän tarjoamat grillimakkarat!

Kisa oli järjestyksessään Multisport Cupin 3/4, ja tähän astisista helpoin ja kevyin. Suurimman haasteen toi tuuli, mutta omat säädöt ja sähläykset saisi vielä minimoida ja kuntoakin kasvattaa:-)  Aikaakin kului vaivaiset 5h20min. Jäimme monien mokailujen jälkeen vajaat 10 minuuttia Team Mehukatille, tullen naisten sarjan yhdeksästä joukkueesta toiseksi. Mutta lajin luonne on sellainen, että harvoin muutkaan puhtaasti menevät - otetaan vain opiksi seuraaville kerroille. Ensi viikolla su 11.9 kisataankin Snow Flakes Seikkailussa Oittaalla!

Tähän loppuun vielä muutaman viikon takaisesta Nuuksion packrafting-treenistä maaliintulokuva (Kuva: Karhusolan Tiukunen). Kuvassa Soile (myös kisailijana APAssa) ja MamAdventuren Sarianna (Sanna) sekä Jola.


T: Jola (ja Peppi)