Lauantaina kisattiin Nummi-Pusulassa keväinen Spring Adventure. MamAdventure sai tiimiinsä uuden seikkalijaparin, sillä Arja ja Pia kisasivat ensikertaa kuntosarjassa joukkueella MamAdventure2.
Päätös aloittaa multisport-ura syntyi vuoden 2012 alussa. Minun (Arjan) esikoiseni syntyi saman vuoden kesällä, joten kilpaura oli hyvä aloittaa keväällä 2013. Molemmat harjoittelemme päälajinamme triathlonia, joten perustreeni oli hallinassa. Jolan toimiessa mentorina harjoittelimme suunnistusta eri ilta- ja viikkorasteilla, ajoimme maastopyörillä maastossa ja lisäksi pääsimme (onneksi) kerran melomaan ennen ensikisaa.
Taustat olivat siis edellä todetut. Itse kisapäivään valmistauduimme Pian mökillä, joka oli kätevän matkan päässä kisakeskuksesta. Illalla katsoimme tavarat kuntoon ja taisimme vähän jännittääkin. Aamulla olimme hyvissä ajoin paikalla laittamassa pyöriä ja vaihtopaikkoja kuntoon sekä tietenkin suunnittelemassa reittivalintoja.
Lähtölaukauksen jälkeen lähdimme pyörillä suoraan kohti melontaa. Letkahan siinä syntyi, mutta olimme kyllä todella vahvoja pyöräilyosuuksilla koko kisan ajan. Porhalsimme melontaan muiden kanssa niin nopeasti, ettei pakettiauto vaihtokamoineen ehtinyt paikalle. No, onneksi emme tämän varaan olleet mitään laskeneetkaan. Melonta ei oikein tuntunut sujuvan, vaikka näennäisesti oikein kaiken teimmekin. Tässä siis huikea kehityskohde jatkoa ajatellen. Muutama pikku riski otettiin (risukkojen läpi jne.), mutta ne kannattivat. Onneksi olimme käyneet melomassa joessa, jossa oli tiukkojakin tilanteita puiden kanssa. Loppumelonta meni paremmin, sillä huomasimme mm. kääntää melat oikein päin...
Melonnan jälkeen lähdimme pyöräosuudelle. Tässä vaiheessa teimme ainoan isomman "virheemme", sillä pummasimme yhden risteyksen ja vedimme lenkin tässä kohtaa. No, se ei hyvää tunnelmaa laskenut, olimmehan päässeet ajamaan koko ajan maantietä. Pyörällä olimme tosiaankin vahvoja ja ohitimme joukkueita tasaisesti. Taidot riittivät hyvin myös sora- ja polkuosuuksille, mutta vaativammat polut olisivat varmasti vaatineet vielä lisäaikaa. Tätäkin voi onneksi harjoitella.
Vaihtoon saapuessamme seuraavana ohjelmassa oli quest, joka tällä kertaa oli köysirata. Päätimme, että Pia lähtee tekemään rataa ja jos hän ei pääse läpi, niin koetetaan vuorotellen. No, tämä rata osoittautuikin kaikista vaikeammaksi osuudeksi. Menetimme paljon aikaa, sillä radalla oli muitakin joukkueita. Saimme ihan kunnon osumiakin mätkähtäessämme vuorotellen kankaalle. Siinä vain männyt pyörivät silmissä! Neljäs yritys onnistui ja onnistuin (ihmeen kaupalla) pääsemään radan läpi.
Siitäpä sitten juoksuosuudelle. Kumpikin oli (toiselle sitä sanomatta) aamulla katsonut juoksun kartaa epäillen, sillä mitään "polkuja pitkin suunnistusta" ei ollut luvassa. Onnistuimme kuitenkin yläkanttiin tässä, mikä antoi kyllä itseluottamusta jatkoon! Aikaa käytettiin noin 5h5min ja tulokset eivät tätä kirjoittaessa olleet vielä julkaistu. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kisakokemus oli loistava. Sää suosi ja päivä oli kaikin puolin mahtava. Ylisanoihin oli hyvä lopettaa.
Maalissa onnelliset kisailijat. (Minulla on kyllä oikeasti pidemmät jalat! :D) |
Tässä pari kuvalisäystä postaukseen Jolan toimesta (kuvaajana L. Paakkanen).
Arjan ja Pian melontataidonnäyte! |
Naisten kilpasarjassa kisailleet Jola ja Sanni köysirata-questillä |