The A!dventure

Moni tuttu kisaili Mammuttimarssissa sekä Tampereen Yörogainingissa. Nämä olivat toki kutkuttavia vaihtoehtoja, mutta vauvan vanhemmille onneksi löytyi vaihtoehtoakin. Yllättävästi maanantaille 9.11 oli säpäkästi suunniteltu kautta aikojen ensimmäinen Aallon seikkailu-urheilijat ryn suunnittelema multisport-kisa The A!dventure. MamAdventure joukkeena Jola ja Peppi oli kisaamassa ja myös yksi puolisoista omalla joukkueellaan sekä Suvi sekaparina. Kisa löytyi FB.n kautta melko sattumalta, mikä oli sääli, sillä laajempikin osallistuminen kuin 20 paria olisi ollut mukava. Postasimme itse kisan Multisportin FB-sivuille, josta sen muutama bongasikin. Toisaalta järjestäjille tämä pienempi määrä tuo kivasti kokemusta ja toivotaan, että ensi vuonna kisataan uudestaan! Sanotaan tähän alkuun ne pienet kehittämisen kohteetkin: erityisesti kartoissa tulisi merkitä kiellettyjä alueita. Nyt mentiin niin urbaanissa Espoon ympäristössä, että todellinen riski mm. piha-alueille menoon oli ja sitä tapahtuikin. Lisäksi tämä ja muut ohjeet tulisi olla ennakkoon kisailijoiden tiedossa. Etäisyys omasta parista max 50 m oli selkeä ohje (jota ei noudatettu), mutta jonka lisäksi jäimme kaipaamaan tavanomaista ohjetta "kaikkien joukkueen jäsenten tulisi käydä 5m päässä rastilta". Myös penaltyt tulisi ilmoittaa ohjeissa. Säännöissä sanottiin "yleisiä liikenne ym. sääntöjä tulee noudattaa". Nyt mm. yhdellä rastivälillä edessä ajamamme tiimi meni törkeästi neljä kertaa yhdellä(!) rastivälillä punaisia päin. Eli näin urbaanissa meinigissä turvallisuuteen liittyvät säännöt sakkoineen tulisi olla selkeitä. Myös pyörässä punainen takavalo ym. Tässä kisassa oli mahtavaa kyllä melontaakin, mutta (useiden kokemattomien tiimien? vuoksi) se olisi ollut ehkä viisaampaa vetää valoisalla. Tosin meidän tiimi kiittää - mahtavat endorfiinit kyllä saatiin pimeämelonnasta!!!

Startti. Prologina 2 x 400m. Kuva: Adventures

 
Ja nyt se fun, fun, fun! Eli saavuimme tuntia ennen starttia Otaniemen kentälle, jossa iloiset opiskelijajärjestäjät huikkailivat, että pian saadaan infoa. Saatiin energiapatukat kouraan ja kerrottiin lyhyesti, että startti tapahtuu klo 15. Kumpikin pareista juoksee kentällä 400m ja sitten saadaan kisamatskut (kaksi karttaa ja reittikirja). Tättärää!!! Huh, tokavikana ekan kierroksen jälkeen...

 

Kisakartta. Kuhan alue näkyy, riittää. Pienellä liikutaan!

 
Mutta sitten kun päästään pyörille ja Otsolahden rantaan saadaan melkein kaikki kiinni. Jalkaisin haetaan neljä rastia ja kyllä helpottaa kun vanha kotitalo on kartalla. Mutta ihmeellistä silti, ikinä ei ole näillä rastien paikoilla tullut aiemmin käytyä! Tässä joku(nen?) joukkue jättää yhden rastin välistä!

Nyt on syytä esittää myös reittikirja, jota emme alussa kyllä vielä osanneet arvioida näin lyhyeksi kestoltaan. (Nyt ei vaan jaksa kääntää kuvia oikein saati skannata. Kolme lasta on saatu nukkumaan ja se riittää suoritukseksi. Jälkikäteen nuo voidaan ehkä korjata. Huoh) Odotimme kärjen menevän 3h ja meidän 4h. Mutta tämä olikin aika sähäkkää menoa ja meillä ei onneksi hirveästi pummailua tullut. Ja jos näissä karkeloissa tulisi nappisuoritus alkaisi ärsyttämään homman helppous!

Kisassa oli hauskoja juttuja. Tuo ihan Tapiolan vallihautasuunnistus, sen perään taas fillarilla ja jälleen suunnistusta jalkaisin rastit 9-13. Nämä hiukan tylsähköä ja olisi suonut kisaan ihan metsääkin. Yksi rasteista (16) oli korkealla puussa ja kirosimme, että tämähän kisan (ainoalle) naisparille on kiva juttu! Juuri kun olimme kuitenkin saamassa UPEASTI emit-leimauksen pörhählsi rastille kaksi miestä. Palasimme suuntaan josta tulimmekin ja näimme n. 200 m päässä kaksi naista odottamassa. Hmmm. nyt kävi hyvä tuuri näille kummallekin sekaparille, että miehet saivat apuja toisistaan puihin kiipeämisessä. Kisasäännöissä parien etäisyys tulisi olla 50 m. Tämä kyllä napsui monella...

Olimme kyllä omilla Espoon hoodeilla, josta oli selkeästi apua. Rastivälillä 14-15 olisi kyllä pitänyt vetäistä enemmän idän kautta ja Länisväylän ali kevyenliikenteen tunnelia myöten, mutta totesimme, että tässä kisassa ei pysähdytä karttaa katsomaan. Otimme siis hitaan reitin Ison Omenan kautta, jossa myös paljon alikulkuja kevyenliikenteenväylällä. Ehkä valoisalla olisimme ajaneet ajoväylää, mutta nyt mentiin kiltisti ja huutaen pyörätietä.

Lopussa oli Final countdown eli whoos.... ->  kajakkiin Otaniemen liki kärjestä ja Villa Gyllenbergin ohi kohti rastia. Tämä helppo, paluu haparoivampi vaikka suunta olikin kompassissa kajakin pohjalla. Nappiin kuitenkin meni ja pidimme kolme paria takanamme. Tästä lyhyt pyöräily, juoksu ammuntarastille, jossa vedettiin melkein (hyvä Peppi) täysilastillinen penaltya mm. punnerusta. Silti pyöräilykengät jalassa loppuun ja leimaus. Huhhhahhei ja hyvä fiilisi! Kokonaiskisan kolmas sija. Aika just alle 2h 30 min! Kaikki sekaparitkin taisivat jäädä taakse. Palkintona pääsemme kehonkoostumuksen mittaukseen Unisportille. Siitä ei ole luvassa erillistä postausta.

Kiitos Aallon seikkailijat! Nähdään viimeistään ensi syksynä!

MamA:t Jola ja Peppi