Spring Adventure 2014, Finnfoamia Hyvinkäällä

Seikkailukausi 2014 avattiin Multisport.fi Spring Adventuressa Hyvinkäällä eilen, äitienpäivää edeltävänä lauantaina. Voiko parempaa tapaa viettää äitienpäivävkonloppua, kun päästellä pusikoissa, poluilla ja joella (no sorakuopillakin) menemään keuhkojensa kyllyydestä? Pia ja Arja kisasivat MamAdventure 2 joukkueena kuntosarjassa, ja kumpikin on tästä omiin blogeihinsa postaillut.

Jola ja Peppi starttasivat Naisten kilpasarjassa innostunein mielin, vaikkakin tietoisena, ettei nyt kummankaan jalka ihan nouse niin hyvin kuin 2011, jolloin kisasimme viimeksi yhdessä. Kajakkimelontaa ei tänä vuonna olla tehty, mutta edellisenä vkonloppuna sentään yhdessä maastopyöräiltiin!

Kartat saatiin klo 8 eli 2h ennen starttia ja rauhassa aamupalaa mutustellen olimme vartissa reitit katsoneet. Pyöräosuus vaikutti helpolta, eikä antanut paljon reitinvalinta- tai eksymismahdollisuutta. Pyöräkartta mahtui A4 suunnistusmuoviin, eikä tarvinnut edes käännellä, historiallista.

Kisan eka rasti ja heti itseluottamusmöhläys. Alkuun oli suunniteltu, että ajetaan toiselle puolelle jokea, mutta ei kun vaan muiden perään. Olipahan heti seikkailullinen rastileimaus!

Suunnistusta toivoimme parilla jalkapätkällä, joista ensimmäinen fillarirastilla 4 saatavalla kartalla. Ilmakuvakartta sorakuopilta osoittautuikin mainioksi, kunhan oltaisiin suunnistusosuuden rastille 6 mennessä samanaikaisesti maltettu katsoa tarkemmin fillariosuuden karttaa. Pientä hapuilua ts. epävarmuutta ja hidastelua pitkin kisan, muttei mitään isoja pummeja. Oli tosi kivaa koko kisan, vaikka näillä pohjilla hapotkin jylläsivät. Liisa Paakkasen kuvat kertovat hyvin tunnelmista, lähdössä keskittymistä ja lopun Finnfoam riemua.

Maalissa järjestävät kyselivät tuosta jo legendaarisesta Finnfoam eristelevyn käytöstä vesipuljailuissa: ei joka kisaan kiitos... Uimapatjat ovat ok, sillä niiden kns voi juosta, mutta tehdäänhän tuossa todella parin kanssa yhteissuoritusta ;.) Kisassa oli joenylitys köysien avulla, joka oli ainakin meille helppo, mutta lystikkäästi osa pareista keikkui köysien varassa. Vaihtoalueen vieressä olevan köysiosuuden sai suorittaa kisan missä vaiheessa tahansa ja me suoritimme sen melonnan jlk, suunnistusosuuden alkuun sopivasti ilman kanssakilpailijoita.

Voittomme naisten sarjassa kertoo valitettavasti tämän hetkisestä naisten sarjan tasosta. Mutta lämmittäähän se toki!!! Ja sai kyllä mielettömän treeni-innon päälle. Seuraavana vuorossa maastoduathlon MaastoMittelöt Espoossa 24.5. Ja No Limit 7.6 Veikkolassa. Liisalle kiitos hienoista kuvista!

Tuulonen Adventure 2013

Tuulonen Adventure 13.7. Lammilla Hämeenlinnan kupeessa oli ensimmäinen Jolan ja Suvin yhteiskisa. Lauantaina piti PK-seudulta startata varhain, jotta oltiin materiaalinjaossa ennen klo 8 paikalla. Reitin suunnitteluun, kahvitteluun ja tuttujen kanssa jutusteluun jäi runsaasti aikaa, sillä startti oli klo 10. Karttoja oli kisassa kaksi, molemmat peruskarttamittakaavaa. Toisen kartan yläkulmaan oli painettu käyräkarttana rastit 10-12, joka lyhyen pohdinnan jlk avautui vielä kertaalleen käännetyksi peilikuvakartaksi, eikä ollutkaan enää lainkaan vaikea, vaan ko rastit pystyi merkitsemään peruskisakarttaan. (Jos tuota joutaa, niin lisäillään kuvat kartoista myöhemmin.)

Joukkueita oli kisa- ja kuntosarjoissa yhteensä päälle 70, joten vipinää riitti alun prologissa. Vaikka kilpailuohjeet olivat selkeät: parin tulee liikkua koko kisan 50 m etäisyydellä toisistaan, teki aika moni pari tästä virhetulkintaa ja lähti hakemaan erikseen kisakeskuksen pihapiirin valokuvasuunnistuksen rasteja. Näiltä haettiin kirjaimet, joista piti lopulta muodostaa sana: SAHTI.

Prologin kuvasuunnistuksen kartoilla. Kuva: Urheiluseura Kunnon Urhot

Seuraava pyöräosuus (rastit 2-7) oli teitä ja metsittyneitä metsäautoteitä, aika monen rastin ollessa tien päässä. Onneksi ei menty single trackejä, vaan vastaantulevat joukkueet pääsivät pääsääntöisesti mukavasti ohi. Osuus meni kohtuullisesti, vaikka pari pientä varmistelupysähdystä tulikin. Seuraava osuus oli suunnistus, jossa juostiin pääosin suppien välissä harjannetta, mutta myös kipuamista riitti! Rastit 14-16 olivat taas fillarilla ja kaikista kimurantein oli ennen rasteja ollut pätkä, jossa fillareita rahdattiin IHAN puskissa. Tässä olisi pitänyt (kop, kop) ottaa suunta, sillä emme kulkeneet mitenkään suoraviivaisesti ja aikaa tuhraantui ihan liiaksi. Mutta taisi sitä mennä muillakin...

Vähän maastoisempaa menoa, Suvi tuuppaa pyörää suolla. Kuva: Urheiluseura Kunnon Urhot

 

 

Pakollinen tienalituskohta. Me mahduimme kyllä ihan ajamaan! Kuva: Urheiluseura Kunnon Urhot

 

Questillä pääsimme kyykkäämään. Monta hutia teimme, mutta kiva välipala! Kuva: Urheiluseura Kunnon Urhot

Vaihtopaikalla kartan vaihto ja pyörällä suojuoksuosuudelle (rastit 18-21), joista ensimmäiset oli avosuotarvontaa, mutta helppoja yhtäkaikki. Pyörällä taas 22-25, eli melonnan alkuun.  Fillarirasti 23 oli ”tien vieressä” ja ajoimme siitä vauhdilla ohi oletuksena, että se näkyisi tuota metsäautotietä polkiessa. Meitä oli kyllä iso joukko pareja palailemassa samaista tietä takaisin. Olisi niitä kartan käyriä voinut tarkemmin seurata. Mutta tässä vaiheessa oli naisten kärkikaksikko vielä tasoissa.

Hyviä metsäautoteitä! Jolan satula jo aika alhaalla... Kuva: Urheiluseura Kunnon Urhot

Melonnassa naisjoukkue Hortus Medikaleksen tiesimme olevan kovempia, mutta pieni lisäpettymys oli, että noin minuutin ennen meitä startanneilla naisilla oli allaan oma (ja oletettavasti nopeampi) kalusto. Inkkarimelonta sujui meiltä kuitenkin ihana kivasti, olimmehan sitä jo tunnin tänä vuonna treenanneet ;-) Kisan suurimmat ongelmat olivat pienet sunnistusepävarmuudet ja Jolan satulatolpan vajoaminen, joka kyllä hidasti menoa. Lisäksi juomaa oli sittenkin liian vähän mukana, mutta onneksi saimme melontajärvestä täyttöä! Kesken melontaa oli yksi juosten haettava rasti ja lopuksi quest, jossa muki täytyi täyttää ilman (juoma)astiaa, kantamalla rannasta vettä. Tullessamme rantaan kärkinaiset olivat juuri lopettamassa tuota tehtävää ja näimme heidän vielä kantavan vettä käsin. Itsellämme kuitenkin välähti, että voimme kantaa veden kengillä ja kumpikin kävi rannassa vain kerran! Tästä nopea siirtyminen fillareilla kisa-alueelle ja kuuluttajan mukaan olimme kärkeä 2 min jäljessä. Tiesimme kuitenkin 3 rastin suunnistusosuuden sen verran helpoksi, että tuo ero ei tulisi radikaalisti muuttumaan, vaikka tosissamme etenimmekin. Kisattua tuli 5 h 12 min ja eroa suurempaan pokaaliin jäi alle 2 min. Hyvä fiilis jäi hienosta kisasta, pienistä virheistä huolimatta! Tänne myös ensi vuonna :-)

Naiset pokaalit käsissä :-)

-Jola-

Spring Adventure - Tiimin ensikertalaiset tulessa

Lauantaina kisattiin Nummi-Pusulassa keväinen Spring Adventure. MamAdventure sai tiimiinsä uuden seikkalijaparin, sillä Arja ja Pia kisasivat ensikertaa kuntosarjassa joukkueella MamAdventure2. 

Päätös aloittaa multisport-ura syntyi vuoden 2012 alussa. Minun (Arjan) esikoiseni syntyi saman vuoden kesällä, joten kilpaura oli hyvä aloittaa keväällä 2013. Molemmat harjoittelemme päälajinamme triathlonia, joten perustreeni oli hallinassa. Jolan toimiessa mentorina harjoittelimme suunnistusta eri ilta- ja viikkorasteilla, ajoimme maastopyörillä maastossa ja lisäksi pääsimme (onneksi) kerran melomaan ennen ensikisaa.

Taustat olivat siis edellä todetut. Itse kisapäivään valmistauduimme Pian mökillä, joka oli kätevän matkan päässä kisakeskuksesta. Illalla katsoimme tavarat kuntoon ja taisimme vähän jännittääkin. Aamulla olimme hyvissä ajoin paikalla laittamassa pyöriä ja vaihtopaikkoja kuntoon sekä tietenkin suunnittelemassa reittivalintoja. 

Lähtölaukauksen jälkeen lähdimme pyörillä suoraan kohti melontaa. Letkahan siinä syntyi, mutta olimme kyllä todella vahvoja pyöräilyosuuksilla koko kisan ajan. Porhalsimme melontaan muiden kanssa niin nopeasti, ettei pakettiauto vaihtokamoineen ehtinyt paikalle. No, onneksi emme tämän varaan olleet mitään laskeneetkaan. Melonta ei oikein tuntunut sujuvan, vaikka näennäisesti oikein kaiken teimmekin. Tässä siis huikea kehityskohde jatkoa ajatellen. Muutama pikku riski otettiin (risukkojen läpi jne.), mutta ne kannattivat. Onneksi olimme käyneet melomassa joessa, jossa oli tiukkojakin tilanteita puiden kanssa. Loppumelonta meni paremmin, sillä huomasimme mm. kääntää melat oikein päin...

Melonnan jälkeen lähdimme pyöräosuudelle. Tässä vaiheessa teimme ainoan isomman "virheemme", sillä pummasimme yhden risteyksen ja vedimme lenkin tässä kohtaa. No, se ei hyvää tunnelmaa laskenut, olimmehan päässeet ajamaan koko ajan maantietä. Pyörällä olimme tosiaankin vahvoja ja ohitimme joukkueita tasaisesti. Taidot riittivät hyvin myös sora- ja polkuosuuksille, mutta vaativammat polut olisivat varmasti vaatineet vielä lisäaikaa. Tätäkin voi onneksi harjoitella.

Vaihtoon saapuessamme seuraavana ohjelmassa oli quest, joka tällä kertaa oli köysirata. Päätimme, että Pia lähtee tekemään rataa ja jos hän ei pääse läpi, niin koetetaan vuorotellen. No, tämä rata osoittautuikin kaikista vaikeammaksi osuudeksi. Menetimme paljon aikaa, sillä radalla oli muitakin joukkueita. Saimme ihan kunnon osumiakin mätkähtäessämme vuorotellen kankaalle. Siinä vain männyt pyörivät silmissä! Neljäs yritys onnistui ja onnistuin (ihmeen kaupalla) pääsemään radan läpi. 

Siitäpä sitten juoksuosuudelle. Kumpikin oli (toiselle sitä sanomatta) aamulla katsonut juoksun kartaa epäillen, sillä mitään "polkuja pitkin suunnistusta" ei ollut luvassa. Onnistuimme kuitenkin yläkanttiin tässä, mikä antoi kyllä itseluottamusta jatkoon! Aikaa käytettiin noin 5h5min ja tulokset eivät tätä kirjoittaessa olleet vielä julkaistu. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen kisakokemus oli loistava. Sää suosi ja päivä oli kaikin puolin mahtava. Ylisanoihin oli hyvä lopettaa.

Maalissa onnelliset kisailijat. (Minulla on kyllä oikeasti pidemmät jalat! :D)

Tässä pari kuvalisäystä postaukseen Jolan toimesta (kuvaajana L. Paakkanen).

Arjan ja Pian melontataidonnäyte!

Naisten kilpasarjassa kisailleet Jola ja Sanni köysirata-questillä