No huh mikä kisa ja mikä helle! Alkulähtökohdat kauden 2016 ensimmäiselle multisportkisalle la 7.5 Spring Adventurelle olivat hiukan arvoitukselliset. Tuttu parivaljakko Jola ja Peppi olimme multisporttailleet -yhdessä tai erikseen- edellisen kerran liki kaksi vuotta sitten 2014 No Limitissä. Tutut kuviot olivat kuitenkin oletettavasti edessä, mutta Jolan alle 5 viikkoa sitten maastopyöräillessä murtama kylki(luu) oli edelleen kipuillut. Mutta juonipaljastus heti alkuun - tämä oli murheistamme kisan aikana vähäisin!
Espoon Oittaan leirintäalueelta Nuuksion metsiin suuntavan kisan kartat saatiin klo 8 eli ruhtinaallisesti kaksi tuntia ennen starttia. Aikaa jäi reittisuunnittelun ohella myös jutusteluun tuttujen kanssa. Naisten sarjaan oli ilmoittautunut vain kuusi joukkuetta, mutta sekasarjalla oli sama rata.
 |
| Ennen starttia - yhtä hymyä. Kuva Kristiina Vaano. |
Lyhyt valokuvasuunnistusprologi sujui mallikkaasti ja lähdimme pyöräosuudelle ensimmäisenä naisjoukkueena. Fillariosuuden toinen rasti olikin sitten aivan järjetöntä hakemista. Alkuun tuli väärän polun valinta ja lähestyminen rastille tehtiin uudelleen aivan toisesta suunnasta (15-20min pummia..?). Etsijöitä oli maastossa muitakin ja saatiin kokea kisakartan olevan paikoin varsin vaikealukuinen... Tämä toistui sitten myöhemminkin. Kolmosrastilla oli luvassa neljän rastipisteen haku jalkaisin ja täälläkin teimme kolmosrastilla melkoista hakua. Huoh. Nyt alkoivat myös Pepin jalkojen kramppailut, jotka hidastivat osaltaan yli neljän tunnin pyöräosuutta. Nelosrastilla jätimme pyörät paikkaan, jossa tuli hidastavaa jalkapätkää fillarikengät jalassa ihan liiaksi. 5, 6 ja 7 olivat helppoja rasteja ja tämän jälkeen olikin ihan kiva kolmen rastin inkkarimelonta Kattilajärvellä! Rastille 8 teimme hölmön lähestymisen ja näytti, että latupohjaura oli ihan suovelliä ja palasimme kiertoreittiä. Jälkikäteen olen pohtinut, että ehkä oikea (ajettava?) ura lähti märän uran vierestä - aion tehdä tuonne vielä treenilenkin ja tsekata! Kierto oli hidastava, mutta sitä näytti muutama muukin tiimi käyttävän. 9 rastin kautta vaihtoon ja suunnistuskartta (sotkettu karttaa ja ilmakuvaa) käteen ja Oittaan maastoihin. Ekalla rastilla oli tukinkanto quest, ei onneksi liian pitkä, vaikka tässä hiukan jäimme samaan aikaan rastille tulleelle naisparille. Suunnistus jatkui ja nyt tapahtui joku käsittämätön ja nolo samaistusvirhe... Vielä kalliorastiakin pummasimme hiukan ja ihan altavastaajina melontaan.
 |
| Melontaosuudelle lähdössä. Ei vielä vakuuttavan näköistä? Kuva T. Maisala |
Melontaosuudella oli 5 rastia ja meiltä läpsyttely sujui ihan hyvin, vaikkei kahteen vuoteen olla sitä tehtykään. Pieni melontakärpänen taisi puraista! Saimme kakkoseksi tullutta naisjoukkuetta mukavasti kiinni, mutta koska melonnan jälkeen oli vain lyhyt Finnfoam-uiskentelu ja maaliin juoksu, tuli meille pronssisijoitus. Moni asia meni huonosti, mutta maalissa oli kyllä silti hyvä fiilis. Mitä mainioin n. 6h 6min treeni loistavassa seurassa! MamAdventuren Sanni kisasi sekasarjassa myös pronssille. Seuraava kisa onkin kahden viikon päästä Vierumäki Adventure ja sinne lähdetään hakemaan parempaa suoritusta!
 |
| Spring Adventuren jälkeinen päivä, äitienpäivä. Luksusta sänkyyn kannettuna! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti