The A!dventure

Moni tuttu kisaili Mammuttimarssissa sekä Tampereen Yörogainingissa. Nämä olivat toki kutkuttavia vaihtoehtoja, mutta vauvan vanhemmille onneksi löytyi vaihtoehtoakin. Yllättävästi maanantaille 9.11 oli säpäkästi suunniteltu kautta aikojen ensimmäinen Aallon seikkailu-urheilijat ryn suunnittelema multisport-kisa The A!dventure. MamAdventure joukkeena Jola ja Peppi oli kisaamassa ja myös yksi puolisoista omalla joukkueellaan sekä Suvi sekaparina. Kisa löytyi FB.n kautta melko sattumalta, mikä oli sääli, sillä laajempikin osallistuminen kuin 20 paria olisi ollut mukava. Postasimme itse kisan Multisportin FB-sivuille, josta sen muutama bongasikin. Toisaalta järjestäjille tämä pienempi määrä tuo kivasti kokemusta ja toivotaan, että ensi vuonna kisataan uudestaan! Sanotaan tähän alkuun ne pienet kehittämisen kohteetkin: erityisesti kartoissa tulisi merkitä kiellettyjä alueita. Nyt mentiin niin urbaanissa Espoon ympäristössä, että todellinen riski mm. piha-alueille menoon oli ja sitä tapahtuikin. Lisäksi tämä ja muut ohjeet tulisi olla ennakkoon kisailijoiden tiedossa. Etäisyys omasta parista max 50 m oli selkeä ohje (jota ei noudatettu), mutta jonka lisäksi jäimme kaipaamaan tavanomaista ohjetta "kaikkien joukkueen jäsenten tulisi käydä 5m päässä rastilta". Myös penaltyt tulisi ilmoittaa ohjeissa. Säännöissä sanottiin "yleisiä liikenne ym. sääntöjä tulee noudattaa". Nyt mm. yhdellä rastivälillä edessä ajamamme tiimi meni törkeästi neljä kertaa yhdellä(!) rastivälillä punaisia päin. Eli näin urbaanissa meinigissä turvallisuuteen liittyvät säännöt sakkoineen tulisi olla selkeitä. Myös pyörässä punainen takavalo ym. Tässä kisassa oli mahtavaa kyllä melontaakin, mutta (useiden kokemattomien tiimien? vuoksi) se olisi ollut ehkä viisaampaa vetää valoisalla. Tosin meidän tiimi kiittää - mahtavat endorfiinit kyllä saatiin pimeämelonnasta!!!

Startti. Prologina 2 x 400m. Kuva: Adventures

 
Ja nyt se fun, fun, fun! Eli saavuimme tuntia ennen starttia Otaniemen kentälle, jossa iloiset opiskelijajärjestäjät huikkailivat, että pian saadaan infoa. Saatiin energiapatukat kouraan ja kerrottiin lyhyesti, että startti tapahtuu klo 15. Kumpikin pareista juoksee kentällä 400m ja sitten saadaan kisamatskut (kaksi karttaa ja reittikirja). Tättärää!!! Huh, tokavikana ekan kierroksen jälkeen...

 

Kisakartta. Kuhan alue näkyy, riittää. Pienellä liikutaan!

 
Mutta sitten kun päästään pyörille ja Otsolahden rantaan saadaan melkein kaikki kiinni. Jalkaisin haetaan neljä rastia ja kyllä helpottaa kun vanha kotitalo on kartalla. Mutta ihmeellistä silti, ikinä ei ole näillä rastien paikoilla tullut aiemmin käytyä! Tässä joku(nen?) joukkue jättää yhden rastin välistä!

Nyt on syytä esittää myös reittikirja, jota emme alussa kyllä vielä osanneet arvioida näin lyhyeksi kestoltaan. (Nyt ei vaan jaksa kääntää kuvia oikein saati skannata. Kolme lasta on saatu nukkumaan ja se riittää suoritukseksi. Jälkikäteen nuo voidaan ehkä korjata. Huoh) Odotimme kärjen menevän 3h ja meidän 4h. Mutta tämä olikin aika sähäkkää menoa ja meillä ei onneksi hirveästi pummailua tullut. Ja jos näissä karkeloissa tulisi nappisuoritus alkaisi ärsyttämään homman helppous!

Kisassa oli hauskoja juttuja. Tuo ihan Tapiolan vallihautasuunnistus, sen perään taas fillarilla ja jälleen suunnistusta jalkaisin rastit 9-13. Nämä hiukan tylsähköä ja olisi suonut kisaan ihan metsääkin. Yksi rasteista (16) oli korkealla puussa ja kirosimme, että tämähän kisan (ainoalle) naisparille on kiva juttu! Juuri kun olimme kuitenkin saamassa UPEASTI emit-leimauksen pörhählsi rastille kaksi miestä. Palasimme suuntaan josta tulimmekin ja näimme n. 200 m päässä kaksi naista odottamassa. Hmmm. nyt kävi hyvä tuuri näille kummallekin sekaparille, että miehet saivat apuja toisistaan puihin kiipeämisessä. Kisasäännöissä parien etäisyys tulisi olla 50 m. Tämä kyllä napsui monella...

Olimme kyllä omilla Espoon hoodeilla, josta oli selkeästi apua. Rastivälillä 14-15 olisi kyllä pitänyt vetäistä enemmän idän kautta ja Länisväylän ali kevyenliikenteen tunnelia myöten, mutta totesimme, että tässä kisassa ei pysähdytä karttaa katsomaan. Otimme siis hitaan reitin Ison Omenan kautta, jossa myös paljon alikulkuja kevyenliikenteenväylällä. Ehkä valoisalla olisimme ajaneet ajoväylää, mutta nyt mentiin kiltisti ja huutaen pyörätietä.

Lopussa oli Final countdown eli whoos.... ->  kajakkiin Otaniemen liki kärjestä ja Villa Gyllenbergin ohi kohti rastia. Tämä helppo, paluu haparoivampi vaikka suunta olikin kompassissa kajakin pohjalla. Nappiin kuitenkin meni ja pidimme kolme paria takanamme. Tästä lyhyt pyöräily, juoksu ammuntarastille, jossa vedettiin melkein (hyvä Peppi) täysilastillinen penaltya mm. punnerusta. Silti pyöräilykengät jalassa loppuun ja leimaus. Huhhhahhei ja hyvä fiilisi! Kokonaiskisan kolmas sija. Aika just alle 2h 30 min! Kaikki sekaparitkin taisivat jäädä taakse. Palkintona pääsemme kehonkoostumuksen mittaukseen Unisportille. Siitä ei ole luvassa erillistä postausta.

Kiitos Aallon seikkailijat! Nähdään viimeistään ensi syksynä!

MamA:t Jola ja Peppi

Pikkuhiljaa...

Pikkuhiljaa taas palaillaan multisporttailuihin. MamAdventuren naiset ovat kukin harjoitelleet omalla tahollaan ja mm. Pia ja Arja ovat keskittyneet triathloniin. Blogikin vaikeni viime kesän alun jälkeen, sillä 2014 loppuvuoden kisoihin ei enää osallistuttu. Lopputulemana saimme kuitenkin taas porukallemme uutta jälkikasvua ja nyt on hyvä ponnistaa seuraaviin haasteisiin. Tänä kesänä tavoitteena ainakin muutamat seikkailukisat, mutta pienten vauvojen äitien on ehkä taivuttavat kuntosarjaan, jossa kisa-ajat ovat n. 3h. Ihanaa on päästä taas pyörän päälle ja metsään. Kuvassa yksi uusista tulokkaista: 2,5 kk 1,5h pyöräilylle lähdössä!

Teksti ja kuva: Jola Maisala

No Limit Adventure 2014

Jola ja Peppi olivat molemmat tempaisseet toukokuun loppupuolella MaastoMittelö duathlonkisan, jossa myös MamAdventuren Sanni oli kisailemassa. MamAdventuren seuraava koitos Jolan ja Pepin tiiminä oli lauantaina 7.6 No Limit Adventure Vihdissä. Tätä varten olimme huolellisesti vain ”levänneet” 2 vkoa, kiitos molemmilla kiusanneiden sitkeiden flunssien. Lähtökohdat kisaan eivät siis olleet mitä parhaat, mutta samalla tasolla kutakuinkin keskenämme. Jalkaosuudet juosten tiesimme olevan meillä rankkoja, ja niihän se lopun suunnistuksessa huomattiinkin. Karttoja oli kisassa vain kaksi: suunnistus- ja fillarikartta. Fillarikartasta leikkasimme yhden rastin melontaosuuden omaksi pikkukartaksi ja näin fillarikartta mahtui taas hyvin A4 suunnistusmuoviin :-) ***************************************************************** Otetaan alkuun kaikki kisan negatiiviset asiat. Emme lukeneet kisan sääntöjä mm. aikasakoista. Lisäksi tyhmyyttämme emme olleet ottaneet sauvoja rullaluistelupätkälle, niistä olisi todella ollut hyötyä. Muut kilpasarjan naiset niitä käyttivätkin. Jo viime vuonna Jolan maastopyörän satulatolppa temppuili, välillä se saatiin kuntoon, mutta nyt vajoamista tapahtui kisan aikana 3-4cm. Olipa tuskaista polkea kisan loppua, mutta tiedossa oli, että se on niin kireästi vedetty kiinni, että sillä mennään. Melontamme ei ole vahvaa ja siksi lainasimme kuppimelat kisaa varten. Ensimmäisen parin kilometrin bike and run osuuden ja lyhyen fillarisiirtymän jälkeen oli edessä kisan melontaosuus.

Melontarannassa pääsi taas muutamat ärräpäät. Melamme oli viety (erillisestä pinosta) - uskomatonta! Nappasimme järjestäjän melat ja kun esimmäiset mies- ja sekajoukkueet tulivat vastaan reilu 20 min melottuamme, aloimme tiirailla omia meloja. Olimme niihin näkyvät teippaukset joukkueen nimellä laittaneet. Rastin lähestyessä bongasimmekin ne yhdeltä miesjoukkueelta. Melojen vaihtoonkin tuhrautui aikaa, mutta ehkäpä me siivitimme näiden miesten matkaa hiukan... Alla kuvassa laiturin päässä ne melat mennä vipeltävätkin! Toisessa kuvassa starttaamme samaan aikaan takanamme näkyvän kisan voittajaparin Hortus Medicaliksen kanssa. Paluusuunta melonnan ainoalta rastilta tuntui omilla meloilla sujuvan paremmin ja olimme kisan naiskärjen kanssa tasoissa. Todellinen naiskärikikaksikko oli tosin jo mennyt menojaan, mutta he keskeyttivät kisan sen loppupuolella.

Vaihdosta fillarin päälle ja muutaman rastin haku, ei pummeja, mutta pari pientä pysähdystä/hidastelua kartanluvussa. Pian olimmekin jo laskettelurinteen päällä, josta kahteen kertaan ajettiin rata alas-ylös. Väliajoissa alaspäin menossa kellotimmekin naisten kärkiaikoja :-) Rankkaa, mutta kivaa!

Tästä matka jatkui fillareilla enduroradalle, jossa 5 km reitti, osin tosi teknistä, pääsääntöisesti ajettavaa rataa ja osin metsäautotietäkin. Kaikkinensa hieno pätkä, jonka varrelta löytyivät helposti vaaditut kolme rastia. Reitin loppuessa hetken tuumasimme, että missäs nyt ollaan. Nolona kuitenkin huomattiin, että jo aiemminhan samasta kohdasta ajettiin... Turhaa aikaa tuhrattiin. **************************************************************************************** Seuraavaksi oli luvassa rullaluistelua, jota emme olleet tehneet (vuosiin?) aikoihin ja sairasteluista johtuen emme edes tänä vuonna metriäkään. Pepilläkin lainaluistimet painoivat mukavasti, mutta selvisimme osuuden kuitenkin ilman sauvoja kohtuullisesti. Olimme n. 6 minuuttia Hortus Medicalesta jäljessä. Taas pyörän selkään ja parin rastin haku. 4 min pummi tuli, kun toiveikkaana ajattelimme pellon halki menevän polun, mutta se osoittautui selkeästi kielletyksi alueeksi eli palasimme kiltisti alkuperäiseen suunnitelmaamme. Rastiväli 13-14 kartassa (tuloksissa 20-21) oli kisamme pohjanoteeraus ja jälkikäteen on selvää, miten reitinivalinta olisi pitänyt tehdä. Suunnitelmassa oli ajaa hiekkatietä, joka kulkee talon pihapiirin läpi - yleensähän näin maaseudulla onkin :-) Periaatteessa tämä ei ollut kiellettyä aluetta, mutta tien alkuun oli omistaja laittanut yksityisalueen merkin. Olisi pitänyt palata hiukan isommalle tielle, mutta jatkoimme hiekkatietä, jonka loppuessa oli karttaan merkitty polku. No sitä ei ollut, siispä tunkkasimme fillareita metsäkoneen ajouraa ja lopulta pääsimme kunnon polulle. Tähän tuhraantui n 13 min ja toki meni energiaakin. **************************************************************************************** Nyt alkoi mielessä jo häämöttää, että n. 10 km suunnistus, jonka välissä odotettavasti köysiquest ja lopun viivamaastopyöräily ottaisivat liikaa aikaa. Suunnistuksen vaihdossa jätimme juomareput ja suuntasimme radalle, joka heti alkuun osoittautui melko hidaskulkuiseksi maastoksi. K-pisteellä oli todella hieno köysilaskeutuminen kalliolta. Kokemusta on melko vähän, mutta hyvillä ohjeilla se sujui ihan mallikkaasti. Suunnatessamme suunnistuksen rastille 4/9 päätimme jättää joitakin rasteja väliin ja mielummin ehtiä maaliin aikarajan puitteissa sekä ajaa lopun kivalta vaikuttavan fillarimaastopätkän. Jätimme väliin suunnistuksen rastit 5,6,8 ja 9 – näihin olisi mennyt n. 30 min. Vähän jälkikäteen harmittaa, sillä emme olleet lukeneet sääntöjä ja 6h kilpailuajan ylittämisestä sakotettiin vähän (ylimenevä aika tuplattiin), mutta hakemattomista rasteista tuli tunti aikasakkoa. Lopun maastofillariosuudestakin jätimme tästä syystä pienen lisälenkin tekemättä, vaikka tiesimme sen varrella olevan yhden rastin. Olimme itse siinä uskossa, että ne jotka ylittävät 6h hylätään. Silti päivän kunnosta ja tekemistämme pienistä virheistä johtuen vaikka olisimme ehtineet rastit hakea, ei sijoitus olisi ehkä muuttunut. Maalissa olimme vajaa 2 min ennen 6h aikarajaa ja siihen olimme itse tyytyväisiä! Kisaaminen on kyllä mahtavaa, ja vielä parempaa hyvässä seurassa :-D *************************************************************************************** Seuraavat koitokset ovatkin sitten triathlonia ja seikkailua luvassa taas elokuussa. Kisan kuvat ovat Jouni Junkkaalan ja niitä löytyy lisää Multisport.fi sivuilta, jossa myös tulokset.